Poliisin voimakeinojen käytön sallitut rajat toimivaltasääntelyn kautta

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, milloin poliisin katsotaan toimineen poliisilain 2:17–20 §:ien toimivaltanormien rajoissa voimakeinoja käyttäessään. Poliisin voimankäytön sallittuja rajoja selvitetään havainnollistamalla, millainen voimakeinojen käyttö ei ole ollut sallittavaa. Tutkielmassa annetaan poliisilain 2:17–20 §:ien voimankäyttöä koskevia tulkintasuosituksia ajankohtaisen kansallisen ja kansainvälisen oikeuskäytännön, oikeuskirjallisuuden sekä lainvalmisteluaineiston avulla. Tutkielman tutkimusmenetelmänä on lainoppi.

Poliisin toimivallan mukainen sallittu voimankäyttö on kokonaisuus, joka muodostuu monista eri osa-alueista. Ensinnäkin poliisin voimankäytön hyväksyttävyys edellyttää, että kyseessä on laillinen virkatehtävä, johon primääritoimivaltanormi antaa oikeuden. Virkatehtävän suorittamiseksi poliisimies voi joutua turvautumaan sekundääritoimivaltanormina toimivaan voimankäyttöoikeuteen. Voimankäyttö voi tulla kyseeseen vain poliisilain 2:17,1 §:ssä mainituissa voimankäyttötilanteissa. Poliisimies on oikeutettu voimankäyttöön vastarintatilanteissa, poistaakseen henkilön paikalta, kiinniottamisen suorittamiseksi, kohdehenkilön pakenemisen estämiseksi, esteen poistamiseksi sekä estääkseen välittömästi uhkaavan rikoksen tai muun vaarallisen teon tai tapahtuman. Poliisin voimankäyttöoikeutta rajoittavat hallinnon oikeusperiaatteet sekä poliisitoimintaa koskevat yleiset periaatteet.

Voimankäytön tulee olla tarpeellista ja puolustettavaa. Tarpeellisuusvaatimus edellyttää, että poliisimies käyttää lievintä, tehokasta ja tarpeellista voimakeinoa oikea-aikaisesti konkreettisessa vaaratilanteessa. Voimankäytön puolustettavuusarvioinnissa huomiota tulee kiinnittää virkatoimen kohteena olevan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, kuten käyttäytymiseen, vaarallisuuteen sekä ikään. Tilannekohtaiset olosuhteet, kuten virkatehtävän laatu ja tärkeys sekä tapahtumapaikka, vaikuttavat voimankäytön puolustettavuuteen samoin kuin poliisin käytettävissä olevat voimavarat, kuten paikalla olevien poliisimiesten lukumäärä sekä poliisimiesten saama koulutus ja kokemus. Voimankäytön katsotaan olevan puolustettavaa vakavissa vaaratilanteissa, joissa sivullisten oikeudet voivat tulla loukatuiksi kohdehenkilön toiminnan johdosta. Voimankäytössä huomiota tulee kiinnittää sivullisten oikeusasemaan. Sellainen voimankäyttö, joka vaarantaa sivullisten hengen ja terveyden ei ole hyväksyttävää.

Voimankäyttö ei saa olla epäinhimillistä ja halventavaa. Voimankäytössä tulee aina huomioida voimankäytön seuraamukset kohdehenkilölle. Tutkielma osoittaa, että voimankäytön puolustettavuusarvioinnissa vaikuttaa se, tarkastellaanko voimankäyttöä kohdehenkilön vai poliisimiehen työturvallisuuden näkökulmasta. Eri voimankäyttövälineiden asianmukaisen käytön edistämiseksi Poliisihallitus voisi antaa tarkempia ohjeita koskien poliisin voimankäyttövälineitä.