Rakas, raskas arki - Vanhempien kokema vanhemmuus autismikirjoisissa lapsiperheissä
Jenni, Toivola (2021)
Lapin yliopisto
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021062139336
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021062139336
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, millaiseksi vanhemmuus koetaan erityislapsiperheissä, joissa on autismikirjoon lukeutuva tai lukeutuvia lapsia. Selvitän ja kuvaan vanhemmuutta sen erilaisten ulottuvuuksien ja arjen kokemuksien kautta. Erityisvanhemmuuden tutkiminen on aiheellista nyt ja tulevaisuudessakin, sillä erilaisten diagnoosien tunnistettavuuden lisääntyminen kasvattaa koko ajan erityislapsien ja erityislasten vanhempien määrää.
Tutkimus keskittyy autismikirjoisten lasten vanhempiin ja heidän kokemuksiinsa vanhemmuudesta. Aineisto koostuu neljän autismikirjoisen lapsen vanhemman kirjoitelmista. Lapset perheissä vaihtelivat iältään alle kouluikäisistä nuoriin aikuisiin.
Kokemuksia tutkiessani olen käyttänyt narratiivista tutkimusotetta. Toteuttamaani analyysia ohjasi näkemys tutkimuksen narratiivisesta luonteesta ja sen mahdollisuuksista analyysin suhteen. Olen analysoinut aineistoa pääsääntöisesti aineistolähtöisesti sisällönanalyysin keinoin, jonka jälkeen olen hyödyntänyt narratiivisellekin tutkimukselle ominaista kategorisointia ja muodostanut kertomusten pohjalta yhtenäisiä teemoja.
Tulokset osoittivat, että autismikirjoisten lasten vanhemmuudessa oli mukana vahvasti erilaiset tunteet ja niiden ristiriitaisuus. Arki koettiin raskaaksi erityislapsen ja tuen saamisen haasteellisuuden myötä. Suurimmat ilon lähteet olivat kuitenkin lapset, niin terveet, kuin autismikirjoisetkin. Vanhemman voimavarat olivat usein koetuksella, mutta arkea helpottivat vertaistuki ja läheiset ihmissuhteet. Ympäröivältä yhteiskunnalta koettiin puuttuvaksi ymmärrys erityislasta ja hänen perhettään kohtaan. Vanhemmuudessa oli tunnistettavissa myös henkinen kasvu ja asiantuntijuuden muodostuminen.
Tutkimus keskittyy autismikirjoisten lasten vanhempiin ja heidän kokemuksiinsa vanhemmuudesta. Aineisto koostuu neljän autismikirjoisen lapsen vanhemman kirjoitelmista. Lapset perheissä vaihtelivat iältään alle kouluikäisistä nuoriin aikuisiin.
Kokemuksia tutkiessani olen käyttänyt narratiivista tutkimusotetta. Toteuttamaani analyysia ohjasi näkemys tutkimuksen narratiivisesta luonteesta ja sen mahdollisuuksista analyysin suhteen. Olen analysoinut aineistoa pääsääntöisesti aineistolähtöisesti sisällönanalyysin keinoin, jonka jälkeen olen hyödyntänyt narratiivisellekin tutkimukselle ominaista kategorisointia ja muodostanut kertomusten pohjalta yhtenäisiä teemoja.
Tulokset osoittivat, että autismikirjoisten lasten vanhemmuudessa oli mukana vahvasti erilaiset tunteet ja niiden ristiriitaisuus. Arki koettiin raskaaksi erityislapsen ja tuen saamisen haasteellisuuden myötä. Suurimmat ilon lähteet olivat kuitenkin lapset, niin terveet, kuin autismikirjoisetkin. Vanhemman voimavarat olivat usein koetuksella, mutta arkea helpottivat vertaistuki ja läheiset ihmissuhteet. Ympäröivältä yhteiskunnalta koettiin puuttuvaksi ymmärrys erityislasta ja hänen perhettään kohtaan. Vanhemmuudessa oli tunnistettavissa myös henkinen kasvu ja asiantuntijuuden muodostuminen.