Sammumisperiaate modernissa digitaalisessa käyttöympäristössä

Abstract

Acquis communautaire on maineeltaan jäykkää, eikä tekijänoikeussääntely ole siinä poikkeus. Eurooppalaisessa oikeusjärjestelmässä sovelletaan hyvin fragmentaarista ja rajattua tulkintaa tekijänoikeuksien rajoituksissa, sillä poikkeukset tekijänoikeuteen ovat tyypillisesti listattu tyhjentävästi säännöstöön. Tässä on puolensa, sillä näin laintulkitsijalla on suuntaviivat siitä, mikä on teoksen sallittua käyttöä ja mikä ei. Uudessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2019/790 säädetyillä poikkeuksilla ja rajoituksilla on pyritty saavuttamaan oikeudenmukainen tasapaino niin oikeudenhaltijoiden kuin toisaalta käyttäjien etujen ja oikeuksien välillä ja tekijänoikeuksien sammumisen periaate on ollut luomassa tasapainon tekijän yksin-oikeuden ja käyttäjien oikeuksien välille

Nykyisin sammumisperiaate on vakiintunut oikeuskäytännössä ja lisäksi se on sisällytetty EU:n sekundaarioikeuden tasolla useisiin asetuksiin ja direktiiveihin. Uudemmissa tapauksissa periaatetta onkin tulkittu enenevästi sekundaarinormien näkökulmasta. Tutkimuksessa tarkastellaan, miten sammumisperiaatetta sovelletaan digitaalisessa ympäristössä ja mitä uutta DSM-direktiivi toi periaatteen tulkinnalle.