Valtion korvausvelvollisuus sivulliselle ulosottomenettelyssä aiheutuneesta vahingosta
Hällfors, Saima (2021)
2021
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021062239428
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021062239428
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan lainopin metodia käyttäen sitä, miten ulosottomenettelyn yhteydessä ja erityisesti maksuvelvoitteen täytäntöönpanossa sivullisen mahdollisesti kokema omaisuudensuojan loukkaus tulee viimesijassa hyvitetyksi valtion korvausvastuun välityksellä.
Lähtökohtaisesti ulosottomenettelyn tulisi ulottaa vaikutuksensa yksinomaisesti ainoastaan niihin tahoihin nähden, joiden välillä täytäntöönpantava velvoite on viranomaisen toimesta vahvistettu. Ulosottomenettelyn summaarisuudesta ja menettelylle asetetun tehokkuus- ja joutuisuusvaatimuksen johdosta virheitä kuitenkin tapahtuu ja sivullisen omaisuutta ulosmitataan ulosottovelallisen velan suoritukseksi.
Tarkastelussa lähdetään siitä, minkälaisen lähtökohdan Suomen perustuslaki (731/1999) asettaa omaisuuden suojaamiselle, minkälaiset velvoitteet julkiselle vallalle on suojaamisen varmistamiseksi asetettu ja minkälaisin edellytyksin perusoikeussuojasta on mahdollista poiketa. Tämän jälkeen siirrytään tarkastelemaan ulosottokaaren (705/2007) sääntelyä siitä, miten tätä sivullisen perustuslaillista oikeutta omaisuudensuojaan pyritään ulosottomenettelyä sääntelevässä ulosottokaaressa suojaamaan. Esille otetaan erityisesti ulosoton tehokkuuden parantamiseksi säädetyt UK 4:10-4:14 säännökset, joiden soveltamisen voidaan perustellusti katsoa sisältävän merkittävän riskin sivullisen omaisuudensuojan loukkaukselle.
Tutkimuksen vahingonkorvausta koskevassa osiossa vahingonkorvausvastuun perusteita ja edellytyksiä tarkastellaan ensin yleisten vahingonkorvausoikeudellisten syntyedellytysten näkökulmasta, jonka jälkeen tarkastelu kohdistetaan vahingonkorvauslain (412/1974) sääntelemään sekä ulosottokaaren erityissäännöksiin UK 3:111 ja UK 5:9 valtion korvausvastuuta koskien.
Tutkimuksen keskeisenä kysymyksenä on se, onko nykyinen valtiolle asetettu korvausvastuu erityisesti sivullista kohtaan riittävällä tasolla siihen nähden, minkä riskin ulosottomenettely aiheuttaa sivullisen omaisuudensuojan loukkaamiselle, ja ottaen huomioon myös tutkimuksessa esille otettavat ongelmat ulosoton varsinaisten muutoksenhakukeinojen käytettävyyteen liittyen.
Lähtökohtaisesti ulosottomenettelyn tulisi ulottaa vaikutuksensa yksinomaisesti ainoastaan niihin tahoihin nähden, joiden välillä täytäntöönpantava velvoite on viranomaisen toimesta vahvistettu. Ulosottomenettelyn summaarisuudesta ja menettelylle asetetun tehokkuus- ja joutuisuusvaatimuksen johdosta virheitä kuitenkin tapahtuu ja sivullisen omaisuutta ulosmitataan ulosottovelallisen velan suoritukseksi.
Tarkastelussa lähdetään siitä, minkälaisen lähtökohdan Suomen perustuslaki (731/1999) asettaa omaisuuden suojaamiselle, minkälaiset velvoitteet julkiselle vallalle on suojaamisen varmistamiseksi asetettu ja minkälaisin edellytyksin perusoikeussuojasta on mahdollista poiketa. Tämän jälkeen siirrytään tarkastelemaan ulosottokaaren (705/2007) sääntelyä siitä, miten tätä sivullisen perustuslaillista oikeutta omaisuudensuojaan pyritään ulosottomenettelyä sääntelevässä ulosottokaaressa suojaamaan. Esille otetaan erityisesti ulosoton tehokkuuden parantamiseksi säädetyt UK 4:10-4:14 säännökset, joiden soveltamisen voidaan perustellusti katsoa sisältävän merkittävän riskin sivullisen omaisuudensuojan loukkaukselle.
Tutkimuksen vahingonkorvausta koskevassa osiossa vahingonkorvausvastuun perusteita ja edellytyksiä tarkastellaan ensin yleisten vahingonkorvausoikeudellisten syntyedellytysten näkökulmasta, jonka jälkeen tarkastelu kohdistetaan vahingonkorvauslain (412/1974) sääntelemään sekä ulosottokaaren erityissäännöksiin UK 3:111 ja UK 5:9 valtion korvausvastuuta koskien.
Tutkimuksen keskeisenä kysymyksenä on se, onko nykyinen valtiolle asetettu korvausvastuu erityisesti sivullista kohtaan riittävällä tasolla siihen nähden, minkä riskin ulosottomenettely aiheuttaa sivullisen omaisuudensuojan loukkaamiselle, ja ottaen huomioon myös tutkimuksessa esille otettavat ongelmat ulosoton varsinaisten muutoksenhakukeinojen käytettävyyteen liittyen.