Lapsen edun toteutuminen vuoroasumisessa

Abstract

Vuoden 2019 lastenhuoltolain uudistuksen myötä vuoroasuminen sai virallisen sijan huolto- ja asumismuotona. Vuoroasumisella tarkoitetaan järjestelyä, jossa lapsi asuu vähintään 40 % ajasta molempien vanhempiensa luona. Tutkielman tarkoituksena on selvittää oikeusdogmaattisin keinon, turvaako nykyinen lainsäädäntö lapsen edun toteutumisen vuoroasumisjärjestelyssä.

Lähtökohtaisesti yhteishuoltajat voivat sopia kyseisestä asumisratkaisusta, mutta myös tuomioistuin voi siitä määrätä. Lisäksi laki mahdollistaa vuoroasumisen oheishuoltajan luona. Lapsen etu on lapsioikeuden johtava periaate, ja ensisijainen ratkaisukriteeri lapsen huollosta, tapaamisesta ja asumisesta päättäessä. Sen todellinen toteutuminen edellyttää myös lapsen osallisuutta.

Vuoroasumisessa lapsen etu täsmentyy lastenhuoltolain 10 §:ssä. Lapsen etu näyttäisi olevan riippuvainen vanhempien sujuvasta yhteistyöstä, asuinpaikkojen läheisyydestä, lapsen iästä, luonteesta ja muista erityistarpeista sekä lapsen omasta mielipiteestä.

Johtopäätöksissä todetaan, että lainsäädäntö turvaa lapsen edun toteutumisen pääosin hyvin lastenhuoltolain näkökulmasta, joskin vanhempien laaja sopimusvapaus vuoroasumisen toteuttamistavasta saattaa sisältää riskejä lapsen edulle. Sen sijaan vuoroasumista ei huomioida riittävästi etuuslainsäädännössä, ja tältä osin lainsäädäntö kaipaa uudistusta.