Viranomaisohjeistus ja koronasta johtuvat rajoitustoimet vanhusten asumispalveluyksiköissä ja laitoksissa

Abstract

Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia rajoitustoimenpiteitä koronaviruksen johdosta on tehty vanhusten asumispalveluyksiköissä, ja mikä on näiden rajoitusten oikeudellinen perusta. Viranomaisten ohjeistuksen muotoa ja kehittymistä tarkastellaan tutkielmassa. Koronaviruskriisin johdosta annetun ohjeistuksen merkitys koronaviruskriisin eri vaiheissa voi olla joissain tilanteissa ohjeistuksen kohteena oleville vanhuksille merkittävä. Tavoitteena on luoda kokonaiskuva koronaviruskriisin eri vaiheissa annetuista viranomaisohjeistuksista ja toteutetuista rajoitustoimenpiteistä käytännössä. Tutkimus on lainopillinen tutkimus.

Tutkielmassa keskeistä lainsäädäntöä ovat etenkin perustuslaki, tartuntatautilaki, sosiaalihuollon asiakaslaki ja potilaslaki normaalioloissa. Lisäksi poikkeusoloissa poikkeusoloja ja viranomaisten toimivaltaa sääntelevä laki on valmiuslaki. Perustuslaki on perusta viranomaisten toimivallalle, ja myös tämän toimivallan rajoille. Muu lainsäädäntö tarkentaa perustuslain säännöksiä ja määrittää eri viranomaisten toimivaltaa koronavirustilanteessa. Myös perusoikeuksien ja niiden rajoittamisen perusta ja edellytykset säännellään perustuslaissa.

Sosiaali- ja terveysministeriö on merkittävin ohjaava viranomainen koronaviruskriisissä. Toimivalta ohjaukseen perustuu perustuslain 3.2 §:n mukaiseen valtioneuvoston hallitusvaltaan ja perustuslain 65 §:ssä säädettyyn valtioneuvoston yleistoimivaltaan, jonka perusteella se voi ohjata valtion hallintoa ja antaa hallinnon sisäisiä määräyksiä. Tartuntatautilain 7 §:n mukaisesti sosiaali- ja terveysministeriölle kuuluu valtakunnallinen tartuntatautien torjunta työ. Myös valmiuslain toimivaltuuksia on otettu käyttöön poikkeusolojen aikana. Toimivaltaa rajoittavat perustuslain 2.3 §:ssä määritelty lainalaisuusperiaate sekä perustuslain 80.1 §:n velvollisuus säätää yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista lailla. Varsinaisia perusoikeuksia rajoitustoimenpiteitä on mahdollista tehdä tartuntatautilain karanteenia sääntelevän 60 §:n ja eristämistä sääntelevän 63 §:n edellytysten mukaisesti.

Koronaviruspandemian alkuvaiheessa nopeat toimenpiteet ovat olleet ymmärrettäviä perusoikeuksien turvaamiseksi, kuten oikeus elämään, terveyden suojelu sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaaminen. Ohjeistusta on kuitenkin perustettu osin virheellisesti esimerkiksi tartuntatautilain 17 §:än, jolloin rajoitustoimenpiteitä on tehty lainsäädännössä määrittelemättömillä perusteilla perustaen rajoitustoimenpiteet viranomaisohjeistukseen.