Työntekijän oikeudesta yksityisyyteen työsuhteessa
Parikka, Katri (2020)
Lapin yliopisto
2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021082444088
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021082444088
Tiivistelmä
Yksityisyysasiat ovat nousseet yhä tärkeämmäksi sääntelykohteeksi viimeisten vuosien aikana myös työelämässä. Yksityisyyden vaarantumisen riskit ovat kasvaneet muun muassa teknologian nopean kehityksen myötä. Tutkielmassa tarkastellaan työntekijän yksityisyyden suojaa ja sen laajuutta työsuhteessa.
Oikeus yksityisyyteen tunnustetaan perus- ja ihmisoikeutena. Yksityisyyttä suojataan myös runsaalla EU-tasoisella sääntelyllä. Tutkielman kannalta merkittävimmät lait ovat EU:n yleinen tietosuoja-asetus ja laki yksityisyyden suojasta työelämässä.
Yksityisyyden suojan toteutuminen työelämässä on tasapainottelua työntekijän ja työnantajan intressien välillä. Työntekijän asema työnantajan valvontavallan alla kaventaa työntekijän oikeutta yksityisyyteen, mutta ei missään tilanteessa poista sitä kokonaan. Työntekijällä on oikeus yksityisyyteen myös työsuhteessa ja sitä turvaa lainsäädäntö. Keskeinen problematiikka liittyy siihen, miten saadaan yhtäaikaisesti toteutettua sekä työntekijän oikeus yksityisyyteen että työnantajan oikeus saada tietoonsa työsuhteen kannalta tarpeellisia tietoja.
Työelämä on nopean muutoksen kohteena muun muassa etätyön lisääntymisen ja työnteon digitalisoitumisen kautta. Huoli erityisesti henkilötietojen suojasta on kasvanut. Henkilötiedot ja niiden suojaaminen ovatkin yksi tärkeimpiä yksityisyyden osa-alueita. Tutkielmassa esitellään myös sähköpostiin ja kameravalvontaan liittyvät kysymykset.
Tutkielman johtopäätöksenä todetaan, että työntekijän oikeus yksityisyyteen on varsin laaja. Alan sääntely on kattavaa ja se turvaa työntekijän yksityisyyden suojaa hyvin. Tutkielmassa todetaan kuitenkin myös, ettei pelkkä kattava lainsäädäntö aina riitä. Johtopäätöksissä nostetaan esille epäilys siitä, tunnetaanko työelämässä tätä sääntelyä tarpeeksi. On syytä suhtautua kriittisesti nimenomaan siihen, ovatko työntekijät tietoisia omista oikeuksistaan ja vastaavasti turvaavatko työnantajat työntekijöiden yksityisyyden suojan toteutumista. Johtopäätöksissä suhtaudutaan kriittisesti myös yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain säätämisestä kuluneeseen pitkään aikaan. Laki on kuusitoista vuotta vanha, eikä ehkä kaikilta osin vastaa tämän päivän työelämän tarpeita. Esille nostetaan muun muassa ajatus sähköpostisääntelyn ulottamisesta koskemaan myös muita työelämässä käytettyjä viestintäkanavia.
Oikeus yksityisyyteen tunnustetaan perus- ja ihmisoikeutena. Yksityisyyttä suojataan myös runsaalla EU-tasoisella sääntelyllä. Tutkielman kannalta merkittävimmät lait ovat EU:n yleinen tietosuoja-asetus ja laki yksityisyyden suojasta työelämässä.
Yksityisyyden suojan toteutuminen työelämässä on tasapainottelua työntekijän ja työnantajan intressien välillä. Työntekijän asema työnantajan valvontavallan alla kaventaa työntekijän oikeutta yksityisyyteen, mutta ei missään tilanteessa poista sitä kokonaan. Työntekijällä on oikeus yksityisyyteen myös työsuhteessa ja sitä turvaa lainsäädäntö. Keskeinen problematiikka liittyy siihen, miten saadaan yhtäaikaisesti toteutettua sekä työntekijän oikeus yksityisyyteen että työnantajan oikeus saada tietoonsa työsuhteen kannalta tarpeellisia tietoja.
Työelämä on nopean muutoksen kohteena muun muassa etätyön lisääntymisen ja työnteon digitalisoitumisen kautta. Huoli erityisesti henkilötietojen suojasta on kasvanut. Henkilötiedot ja niiden suojaaminen ovatkin yksi tärkeimpiä yksityisyyden osa-alueita. Tutkielmassa esitellään myös sähköpostiin ja kameravalvontaan liittyvät kysymykset.
Tutkielman johtopäätöksenä todetaan, että työntekijän oikeus yksityisyyteen on varsin laaja. Alan sääntely on kattavaa ja se turvaa työntekijän yksityisyyden suojaa hyvin. Tutkielmassa todetaan kuitenkin myös, ettei pelkkä kattava lainsäädäntö aina riitä. Johtopäätöksissä nostetaan esille epäilys siitä, tunnetaanko työelämässä tätä sääntelyä tarpeeksi. On syytä suhtautua kriittisesti nimenomaan siihen, ovatko työntekijät tietoisia omista oikeuksistaan ja vastaavasti turvaavatko työnantajat työntekijöiden yksityisyyden suojan toteutumista. Johtopäätöksissä suhtaudutaan kriittisesti myös yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain säätämisestä kuluneeseen pitkään aikaan. Laki on kuusitoista vuotta vanha, eikä ehkä kaikilta osin vastaa tämän päivän työelämän tarpeita. Esille nostetaan muun muassa ajatus sähköpostisääntelyn ulottamisesta koskemaan myös muita työelämässä käytettyjä viestintäkanavia.