Digitaalisen alustan vastuu ja sisällönsuodatusjärjestelmien käyttö tekijänoikeuksien suojaamiseksi
Söyrinki, Julia (2021)
Lapin yliopisto
2021
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021112456935
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021112456935
Tiivistelmä
Lainopillisessa tutkimuksessa tarkastellaan digitaalisen alustan vastuuta sillä jaetusta tekijänoikeuden alaisesta sisällöstä. Keskiössä on DSM-direktiivissä säädetty vastuujärjestelmä verkkosisällönjakopalveluille, varsinkin niissä tilanteissa, joissa lupaa yleisölle välittämiseen ei ole myönnetty. Direktiivin pelättiin näissä tilanteissa johtavan pakolliseen sisällöntunnistusteknologian käyttöön ja yleiseen seurantavelvoitteeseen alustoille.
Aluksi tutkielmassa käydään läpi sähkökauppadirektiivin säännöksiä alustojen vastuusta. Kappaleessa selvitetään, millainen on kielletty yleinen seurantavelvollisuus alustoille, jotta sitä voidaan verrata DSM-direktiivin asettamiin velvoitteisiin. Kuitenkin erityinen valvontavelvoite on hyväksytty EU:n oikeuskäytännössä. Alusta voi tietoyhteiskuntadirektiivin mukaan joutua vastuuseen tekijänoikeutta loukkaavasta sisällöstään, jos sen katsotaan suorittavan sisällön välittämisen yleisölle. Euroopan unionin tuomioistuin on kehittänyt paljon yleisölle välittämisen käsitettä ratkaisukäytännöissään. Direktiivin implementoiminen on myöhästynyt suurimmassa osassa unionin jäsenmaita. Ne vaikuttaisivat olevan implementoimassa direktiivin niin, että teksti pysyisi mahdollisimman lähellä alkuperäistä. Jäsenmaat eivät näyttäisi olevan säätämässä alustoille pakollista sisällönsuodattamistekniikan käyttöönottoa.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että tilanteessa, jossa alusta ei ole saanut lupaa sisällön jakamiseen, palveluntarjoaja olisi täyttänyt velvollisuutensa, kun se olisi hankkinut kaikki sen alan saatavilla olevat lisenssit yhteishallinnointiorganisaatioilta ja yrittänyt päästä sopimukseen muiden pienempien oikeudenhaltijoiden kanssa. Alustalta vaaditaan lisäksi jonkinlaista tunnistamismekanismia, jonka avulla voidaan tunnistaa ne teokset, joiden oikeudenhaltija ei ole myöntänyt lupaa ja antanut tarvittavat tunnistamistiedot. Käytettävän tunnistamismekanismin palveluntarjoaja saa valita itse teknologianeutraalisti, eikä sen ole pakko ottaa käyttöön esimerkiksi yleisesti käytössä olevaa kallista sisällöntunnistustekniikkaa. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti isommilta alustoilta voi odottaa korkeatasoisempaa ja kalliimpaa mekanismia. 17 artikla ei siis näytä johtavan yleisen seurantavelvoitteen asettamiseen alustoille.
Aluksi tutkielmassa käydään läpi sähkökauppadirektiivin säännöksiä alustojen vastuusta. Kappaleessa selvitetään, millainen on kielletty yleinen seurantavelvollisuus alustoille, jotta sitä voidaan verrata DSM-direktiivin asettamiin velvoitteisiin. Kuitenkin erityinen valvontavelvoite on hyväksytty EU:n oikeuskäytännössä. Alusta voi tietoyhteiskuntadirektiivin mukaan joutua vastuuseen tekijänoikeutta loukkaavasta sisällöstään, jos sen katsotaan suorittavan sisällön välittämisen yleisölle. Euroopan unionin tuomioistuin on kehittänyt paljon yleisölle välittämisen käsitettä ratkaisukäytännöissään. Direktiivin implementoiminen on myöhästynyt suurimmassa osassa unionin jäsenmaita. Ne vaikuttaisivat olevan implementoimassa direktiivin niin, että teksti pysyisi mahdollisimman lähellä alkuperäistä. Jäsenmaat eivät näyttäisi olevan säätämässä alustoille pakollista sisällönsuodattamistekniikan käyttöönottoa.
Johtopäätöksinä voidaan todeta, että tilanteessa, jossa alusta ei ole saanut lupaa sisällön jakamiseen, palveluntarjoaja olisi täyttänyt velvollisuutensa, kun se olisi hankkinut kaikki sen alan saatavilla olevat lisenssit yhteishallinnointiorganisaatioilta ja yrittänyt päästä sopimukseen muiden pienempien oikeudenhaltijoiden kanssa. Alustalta vaaditaan lisäksi jonkinlaista tunnistamismekanismia, jonka avulla voidaan tunnistaa ne teokset, joiden oikeudenhaltija ei ole myöntänyt lupaa ja antanut tarvittavat tunnistamistiedot. Käytettävän tunnistamismekanismin palveluntarjoaja saa valita itse teknologianeutraalisti, eikä sen ole pakko ottaa käyttöön esimerkiksi yleisesti käytössä olevaa kallista sisällöntunnistustekniikkaa. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti isommilta alustoilta voi odottaa korkeatasoisempaa ja kalliimpaa mekanismia. 17 artikla ei siis näytä johtavan yleisen seurantavelvoitteen asettamiseen alustoille.