Nuorisorikokset - rangaistus ja huolenpito

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan oikeusdogmaattisen tutkimuksen keinoin nuorisorikosoikeudellista normistoa, nuoren rikoksen käsittelyä rikos- ja lastensuojeluprosessissa sekä prosessiin osallistuvien viranomaisten työnjakoa. Rikosprosessin tavoitteena on rikoksen selvittäminen ja siitä oikeudenmukaisen seuraamuksen määrääminen. Lastensuojelu taas pyrkii vaikuttamaan nuoren elämään siten, ettei tämä syyllistyisi uudestaan rikoksiin. Lapsen etu on huomioitava kaikissa prosessin vaiheissa ja kaikessa viranomaistoiminnassa.

Suomalaisessa nuorisorikosoikeudessa ja erityisesti lastensuojelussa sovelletaan niin sanottua huoltomallia, jossa nuori rikoksentekijä nähdään olosuhteiden uhrina. Keskeistä on löytää alaikäisen rikoksentekijän hoidon ja tuen tarpeen kannalta soveltuvimmat puuttumistoimet. Rikosoikeudellisen vapaudenmenetyksen on oltava aina viimesijainen keino, kun lastensuojelun keinot eivät ole riittäviä.

Tutkielman johtopäätöksenä on, että Suomessa nuorten rikosten käsittely on organisoitu tehokkaasti ja nuoren kehityksen keskeneräisyys ja rikollisen käyttäytymisen todennäköinen ohimenevyys on huomioitu oikeusjärjestyksessämme hyvin. Suomen malli nuorisorikollisuuden käsittelyssä on toimiva, kun varmistetaan, että eri prosessien viranomaisten yhteistyö on sujuvaa ja resurssit ovat riittävät. Suunnitteilla oleva lastensuojelulain uudistus osaltaan lisää lastensuojelun toimintamahdollisuuksia nuorisorikollisuuden käsittelyssä. Myös rikoslain uudistamistarpeen arviointi lienee lähitulevaisuudessa tarpeen erityisesti viime aikoina esiin nousseen lisääntyneen nuorten jengiytymisen näkökulmasta tarkasteltuna.