Illiberaalia demokratiaa? Viktor Orbánin demokratiakäsitykset ja -retoriikka kansainväliselle yleisölle suunnattuna

Abstract

Tämän tutkimuksen pyrkimyksenä on tarkastella Unkarin pääministeri Viktor Orbánin demokratiakäsityksiä ja -retoriikkaa kansainväliselle yleisölle suunnattuna. Unkarin demokratian aleneva tila on saanut viime aikoina kansainvälistä näkyvyyttä, ja tästä syytä onkin keskeistä tarkastella Orbánin demokratiapuheita ja niiden pyrkimyksiä osana Unkarin demokratiakehitystä. Tutkimuksen pyrkimys kytkeytyy vahvasti osaksi kielelle annettuja merkityksiä, ja tästä syystä tutkielman tulkintalinssiksi on valikoitunut retorinen diskurssianalyysi. Unkarin pääministerin demokratiapuheita ja argumentaatiota tarkastellaan seuraavien tutkimuskysymysten valossa: Millaisia elementtejä Orbánin demokratiakäsitys pitää sisällään? ja Millaista retoriikkaa ja argumentatiivisia valintoja Orbán hyödyntää puhuessaan demokratiasta kansainvälisessä kontekstissa? Demokratiapuhe kytkeytyy vahvasti osaksi demokratian määritelmiä, ja tästä syystä tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu demokratian käsitteellistämisen ympärille. Teoreettisen viitekehyksen keskiössä ovat määritelmät liberaalista ja illiberaalista demokratiasta sekä kolmen ajattelijan - Haynesin, Heldin ja Herkmanin - puutteellisen demokratian teoretisoinnit. Tutkimuksen perusteella Orbánin puheista on hahmoteltavissa kolme demokratiadiskurssia: dynaaminen demokratiadiskurssi, kansan tahto -diskurssi ja kristillis-konservatiivinen demokratiadiskurssi. Ensimmäisessä diskurssissa korostuu demokratia muuttuvana määreenä ja valtioiden oikeus määrittää itse oma demokratiansa. Kansan tahto -diskurssi korostaa demokratian instituutioita ja kansan osaa äänestäjänä. Viimeinen diskurssi painottaa kristillisen tradition turvaamista ja konservatiivisia arvoja. Näiden diskurssien kautta Orbán positioi demokratiakäsityksensä liberaalin demokratian vastinparina ja luo kuvaa illiberaalista demokratiasta vapauden toteuttajana kristillisen vapauden termin avulla. Lisäksi tutkielmassa tarkasteltiin pääministerin demokratiapuheiden retoriikkaa, ja seuraavanlaisia retorisia elementtejä pääministerin puheista havaittiin: tarinallistaminen, määrällistäminen, konsensus ja kategorisointi sekä vetoaminen "meihin". Nämä retoriset elementit toimivat vetoamisen keinona ja perusteluna Unkarin demokratian muutostarpeelle.