Aseellinen ryöstö – käsitteen tarkastelua lainopillisin ja empiirisin menetelmin
Kämä, Terhi (2022)
Lapin yliopisto
2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022032525241
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022032525241
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa selvitetään aseellista ryöstöä käsitteenä. Ryöstön törkeäksi tekevät perusteet luetellaan tyhjentävästi rikoslain (39/1889) 31 luvun 2 §:ssä. Erityisesti tutkielmassa keskitytään arvioimaan ampuma- tai teräasetta taikka muuta niihin rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä koskevaa kvalifiointiperustetta ja rikoksen kokonaistörkeysvaatimusta. Ryöstön kvalifiointiperusteista käytännössä useimmiten arvioitavaksi tuleva peruste on tekovälinettä koskeva kvalifiointiperuste ja se on tutkielman käytännönläheisen tutkimusotteen kannalta keskeisin tutkimuskohde. Näiden lisäksi tutkielmassa selvitetään empiirisen aineiston avulla sitä, millainen on aseellisen ryöstön tyyppitapaus hovioikeuskäytännössä.
Tutkielma on tutkimusmenetelmältään pääosin oikeusdogmaattinen, mutta lisäksi tutkielma perustuu osittain empiiriseen aineistoanalyysiin. Tutkielman lähdeaineisto koostuu kotimaisesta lähdemateriaalista, kuten voimassa olevasta lainsäädännöstä, lainvalmisteluasiakirjoista, korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuista, oikeuskirjallisuudesta, tilastoista, taulukoista ja ajankohtaisesta uutisoinnista. Lisäksi tutkielma pohjautuu myös hovioikeuksista pyydettyihin tuomioihin. Asiakirjapyyntö rajattiin koskemaan vain vuonna 2020 annettuja tuomioita ja aineistoa pyydettiin vain julkisilta osin. Hovioikeuksilta saatiin yhteensä 54 tuomiota.
Tutkimustulosten mukaan oikeuskäytännössä tekovälinekvalifikaation tulkinta ei ole kovin ongelmatonta ja jotkut tekovälineet aiheuttavat alioikeuksissa toisistaan poikkeavia tulkintoja. Tapauksissa sekä käräjäoikeus että hovioikeus saattoivat päätyä tekovälineen luonteen arvioinnissa vastakkaisiin lopputuloksiin. Sen jälkeen asia oli vielä viety korkeimpaan oikeuteen ratkaistavaksi. Yleensä puukot, veitset ja todelliset käsiaseet on tulkittu oikeuskäytännössä selkeästi ja yhdenmukaisesti kvalifiointiperusteen täyttäviksi hengenvaarallisiksi välineiksi. Ryöstön törkeyden kokonaisarvostelu on tapauskohtaista harkintaa, jossa punnitaan vastakkain kokonaistörkeyden puolesta ja sitä vastaan puhuvia seikkoja. Korkeimman oikeuden käytännössä on ryöstön törkeysarvioinnissa annettu suurin painoarvo väkivallan voimakkuudelle ja uhkauksen vaarallisuudelle sekä sille, millaiset olosuhteet ovat kokonaisuudessaan olleet. Vaarallisuuden lisäksi kokonaisarvioinnissa on kiinnitetty huomiota teon suunnitelmallisuuteen ja tavoiteltuun hyötyyn. Aseellisen ryöstön tyyppitapaus hovioikeuskäytännössä oli sellainen, jossa oli kaksi tekijää ja yksi rikoksen uhri. Teossa käytettiin usein teräasetta ja sitä käytettiin konkreettisesti väkivaltaan. Teko sisälsi suusanallista uhkaamista ja myös muunlaista vakavaa fyysistä väkivaltaa. Ryöstö tehtiin yleensä yksityisasunnossa ja ryöstösaaliin arvo oli useita tuhansia euroja
Tutkielma on tutkimusmenetelmältään pääosin oikeusdogmaattinen, mutta lisäksi tutkielma perustuu osittain empiiriseen aineistoanalyysiin. Tutkielman lähdeaineisto koostuu kotimaisesta lähdemateriaalista, kuten voimassa olevasta lainsäädännöstä, lainvalmisteluasiakirjoista, korkeimman oikeuden ennakkoratkaisuista, oikeuskirjallisuudesta, tilastoista, taulukoista ja ajankohtaisesta uutisoinnista. Lisäksi tutkielma pohjautuu myös hovioikeuksista pyydettyihin tuomioihin. Asiakirjapyyntö rajattiin koskemaan vain vuonna 2020 annettuja tuomioita ja aineistoa pyydettiin vain julkisilta osin. Hovioikeuksilta saatiin yhteensä 54 tuomiota.
Tutkimustulosten mukaan oikeuskäytännössä tekovälinekvalifikaation tulkinta ei ole kovin ongelmatonta ja jotkut tekovälineet aiheuttavat alioikeuksissa toisistaan poikkeavia tulkintoja. Tapauksissa sekä käräjäoikeus että hovioikeus saattoivat päätyä tekovälineen luonteen arvioinnissa vastakkaisiin lopputuloksiin. Sen jälkeen asia oli vielä viety korkeimpaan oikeuteen ratkaistavaksi. Yleensä puukot, veitset ja todelliset käsiaseet on tulkittu oikeuskäytännössä selkeästi ja yhdenmukaisesti kvalifiointiperusteen täyttäviksi hengenvaarallisiksi välineiksi. Ryöstön törkeyden kokonaisarvostelu on tapauskohtaista harkintaa, jossa punnitaan vastakkain kokonaistörkeyden puolesta ja sitä vastaan puhuvia seikkoja. Korkeimman oikeuden käytännössä on ryöstön törkeysarvioinnissa annettu suurin painoarvo väkivallan voimakkuudelle ja uhkauksen vaarallisuudelle sekä sille, millaiset olosuhteet ovat kokonaisuudessaan olleet. Vaarallisuuden lisäksi kokonaisarvioinnissa on kiinnitetty huomiota teon suunnitelmallisuuteen ja tavoiteltuun hyötyyn. Aseellisen ryöstön tyyppitapaus hovioikeuskäytännössä oli sellainen, jossa oli kaksi tekijää ja yksi rikoksen uhri. Teossa käytettiin usein teräasetta ja sitä käytettiin konkreettisesti väkivaltaan. Teko sisälsi suusanallista uhkaamista ja myös muunlaista vakavaa fyysistä väkivaltaa. Ryöstö tehtiin yleensä yksityisasunnossa ja ryöstösaaliin arvo oli useita tuhansia euroja