Lapsen osallisuus ja sen merkitys huolto– ja tapaamisoikeusasioissa

Abstract

Tutkielma käsittelee lapsen osallisuutta ja sen merkitystä lapsen huolto- ja tapaamisoikeusasioissa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan lapsioikeuden keskeisten periaatteiden välisiä jännitteitä lapsen huoltoasioissa. Tutkimusmetodi on oikeusdogmaattinen. Tutkimuskysymyksiä tarkastellaan lainsäädännön, virallislähteiden, oikeustapausten sekä oikeuskirjallisuuden perusteella.

Vuoden 2019 lastenhuoltolain uudistuksen myötä lapsen osallisuutta huoltoasioissa vahvistettiin vastaamaan paremmin YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 12 artiklaa. Lapsen osallisuus huoltoasioissa toteutuu lapsen näkemyksen sosiaalilautakunnassa selvittämisen ja mahdollisen tuomioistuimessa kuulemisen kautta. Huoltoasian päätöksenteossa 12 vuotta täyttäneellä lapsella ei ole itsemääräämisoikeutta päätöksen suhteen, mutta huoltoasian täytäntöönpanon vastustaminen voi kuitenkin vaikuttaa tämän ikäisen lapsen näkemyksen arviointiin itsemääräämisoikeutta muistuttavalla tavalla.

Lapsen näkemykselle annettavaa painoarvoa arvioitaessa käytetään Informed consent -doktriinia. Tutkimuksen perusteella doktriinia ei tule kuitenkaan tulkita liian tiukasti, koska näitä kriteerejä voi olla vaikea täyttää. Pääasiallisesti lapsen näkemyksen selvittämiseen ja kuulemiseen tuomioistuimessa vaikuttaa lapsen ikä ja kehitystaso. Huoltolain uudistuksen myötä lapsen kuulemiskynnystä tuomioistuimessa alennettiin, mutta sillä ei ole juurikaan vaikutusta huoltoasioiden käsittelylle, koska sosiaalilautakunnan selvitys säilyy edelleen ensisijaisena lapsen näkemyksen selvittäjänä.

Lapsen huoltoasiassa voi olla samanaikaisesti keskenään ristiriidassa olevia lapsioikeuden periaatteita. Lapsen edun ensisijaisuusperiaate vaatii toteutuakseen osallisuus- ja suojeluperiaatteen välisen tasapainon. Näiden kolmen lapsioikeuden periaatteiden jännitteiden lisäksi tarkastellaan myös lapsen oikeusturva-, yhdenvertaisuus- ja perheyhteyden periaatteen välisiä ristiriitatilanteita.

Johtopäätöksissä todetaan, että uudistettu lainsäädäntö vahvistaa lapsen osallisuusoikeutta lapsen huolto- ja tapaamisoikeustapauksissa, mutta tutkimustulosten valossa ei näytä todennäköiseltä, että lapsenhuoltolain uudistuksella tulisi olemaan merkittäviä vaikutuksia huoltoasioiden lopputulokseen. Lapsen osallisuusperiaatteen vahvistamisesta huolimatta lapsen etuperiaate säilyy tärkeimpänä ratkaisuperusteena. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, etteivät lapset aina halua näkemystään kertoa, vaikka heillä olisi siihen mahdollisuus. Lapsen osallisuuden vahvistaminen on kuitenkin tärkeää, jotta lapsi halutessaan saa vaikuttaa itseään koskeviin asioihin.