Aviovarallisuussopimukset osana avioeron verotusta
Jurvelin, Hannu (2022)
Lapin yliopisto
2022
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022061747591
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022061747591
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella aviovarallisuussopimuksien verotuksellisia vaikutuksia sekä selvittää avioeron johdosta suoritettavaan yhteistalouden purkamiseen kytkeytyviä verotuksellisia kysymyksiä ja verosuunnittelun mahdollisuuksia. Tutkielmassa selkeytetään osittamiseen kytkeytyvää verotusta sekä avioehtosopimuksen ja osituksen esisopimuksen verotuksellisia vaikutuksia osituksessa. Tutkielmassa avataan verotukseen kohdentuvia ongelmakohtia ja verosuunnittelun mahdollisuuksia, joita puolisoiden tulisi huomioida tavoiteltaessa omaisuuden suojaa aviovarallisuussopimuksilla. Tutkielman tutkimusmenetelmä on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen tutkimus.
Tutkielman aineisto koostuu kansallisesta lainsäädännöstä, oikeuskäytännöstä, virallislähteistä ja ajankohtaisesta oikeuskirjallisuudesta. Tutkimuksen ulkopuolelle on rajattu muualla kuin Suomessa tapahtuvat avioerot sekä kuoleman johdosta purkaantuneet avioliitot tai mahdolliset avoerot. Tutkielmassa ei pyritä määrittämään aviovarallisuussopimusten siviilioikeudellisia rajoja.
Aviovarallisuussopimusten verotuksen rajat muodostuvat pääosin verotuskäytännöstä. Siviilioikeus tarjoaa puolisoille sopimusvapauden puitteissa laajan mahdollisuuden varautua avioeroon ja huomioida erityistarpeet. Verotus luo kuitenkin rajoja puolisoiden avioeron varaiselle sopimiselle. Aviovarallisuussopimusten veroneutraalisuudesta on haasteellista tehdä yleistyksiä. Arvion tulee tapahtua yksittäisen sopimuksen oikeusvaikutusten perusteella. Avioeron verosuunnittelu on osa kattavaa avioeron varaista suunnittelua. Väärin laadittu tai tavoitetilaan nähden väärä sopimustyyppi voi johtaa omaisuudensuojan menetykseen verotuksellisten kysymysten estäessä tai rasittaessa sopimusta huomattavasti. Vaikka aviovarallisuuden osittamisen pääasiallisena tarkoituksena ei ole saavuttaa veroetuja, voidaan avioeroon kytkeytyvällä verosuunnittelulla poistaa ositustoimista sopimiseen kohdentuvaa verotuksellista epävarmuutta. Koska omaisuudensuojan saaminen on keskeistä aviovarallisuudesta sopimisessa, tulisi myös verotuksen huomioida paremmin tämä tavoite osituksen veroseuraamusten osalta.
Tutkielman aineisto koostuu kansallisesta lainsäädännöstä, oikeuskäytännöstä, virallislähteistä ja ajankohtaisesta oikeuskirjallisuudesta. Tutkimuksen ulkopuolelle on rajattu muualla kuin Suomessa tapahtuvat avioerot sekä kuoleman johdosta purkaantuneet avioliitot tai mahdolliset avoerot. Tutkielmassa ei pyritä määrittämään aviovarallisuussopimusten siviilioikeudellisia rajoja.
Aviovarallisuussopimusten verotuksen rajat muodostuvat pääosin verotuskäytännöstä. Siviilioikeus tarjoaa puolisoille sopimusvapauden puitteissa laajan mahdollisuuden varautua avioeroon ja huomioida erityistarpeet. Verotus luo kuitenkin rajoja puolisoiden avioeron varaiselle sopimiselle. Aviovarallisuussopimusten veroneutraalisuudesta on haasteellista tehdä yleistyksiä. Arvion tulee tapahtua yksittäisen sopimuksen oikeusvaikutusten perusteella. Avioeron verosuunnittelu on osa kattavaa avioeron varaista suunnittelua. Väärin laadittu tai tavoitetilaan nähden väärä sopimustyyppi voi johtaa omaisuudensuojan menetykseen verotuksellisten kysymysten estäessä tai rasittaessa sopimusta huomattavasti. Vaikka aviovarallisuuden osittamisen pääasiallisena tarkoituksena ei ole saavuttaa veroetuja, voidaan avioeroon kytkeytyvällä verosuunnittelulla poistaa ositustoimista sopimiseen kohdentuvaa verotuksellista epävarmuutta. Koska omaisuudensuojan saaminen on keskeistä aviovarallisuudesta sopimisessa, tulisi myös verotuksen huomioida paremmin tämä tavoite osituksen veroseuraamusten osalta.