”Taikkari oli tosi merkittävä kokemus, jotakin sellaista, mitä sai jakaa tosi tärkeiden ihmisten kanssa” : narratiivinen tutkielma kuvataideharrastuksesta taiteen perusopetuksessa
Paakinaho, Päivi (2022)
Lapin yliopisto
2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022062148283
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022062148283
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin kuvataideharrastusta taiteen perusopetuksessa yksilön kokemusten näkökulmasta entisten kuvataideharrastajien kertomana. Tutkimuskysymykseni on millaisia ovat kuvataidetta taiteen perusopetuksessa harrastaneiden henkilöiden kertomat kokemukset kuvataideharrastuksesta? Tutkimukseni teoriaa, menetelmää ja aineistoanalyysia yhdistää yksilön elämänkokemuksia korostava narratiivinen tutkimusote. Tutkielmani aihe liittyy 2020-luvulla Suomessa käytyyn taidekasvatuskeskusteluun, jossa on korostunut yhteisöllisyys ja taiteen harrastamisen merkitys saavutettavana ja laajasti hyvinvointia tuottavana toimintana.
Tutkielmassani tarkastelen kuvataidetta, kuvataideharrastustoimintaa ja -tilaa erityisenä taidepedagogiikan paikkana, jossa kokemukset mahdollistuvat. Teoria -luvussa lähestyn taidetoimintaa kokemuksena ja pohdin kokemuksellisen taideoppimisen suhdetta narratiiviseen yksilön kokemuksia tutkivaan lähestymistapaan. Esittelen kuvataideharrastuksen taiteen perusopetuksen kontekstissa ja tarkastelen taideoppimista sosiaalisesti rakentuvana eli konstruktivistisena yhdessä oppimisen, vertaisryhmän ja harrastamisen näkökulmasta. Lopuksi määrittelen, millainen on kuvataiteen harrastamisen paikka, ja mitkä asiat kuvataideharrastuksessa ovat hyvinvoinnin kannalta merkityksellisiä.
Tutkimusmenetelmänä tässä tutkielmassa on narratiivinen tutkimus. Tutkimusaineisto on hankittu haastattelemalla taiteen perusopetuksen entisiä oppilaita. Analysoin aineiston teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla ja muodostin haastatteluista niitä yhdistävien tapahtumakulkujen avulla tarinamallin, joka toistui kaikkien kolmen haastateltavan kertomuksessa. Menetelmäluvun lopuksi pohdin tutkielmani eettisyyttä ja luotettavuutta.
Tutkielmani tuloksissa selvisi, että haastateltavat kertovat kokemuksistaan kuvataideharrastuksessa 1. yksilöllisinä, taiteen tekemiseen ja kokemiseen liittyvinä identiteetin rakentajina, 2. yhteisöllisinä, turvallisuutta ja sosiaalisia suhteita luovina sekä 3. yhteiskunnallisina itseilmaisun rohkeutta ja osallisuutta tukevina. Kaikkia kertomuksia yhdisti lisäksi juonellinen tarinarakenne – tarinamalli, joka nivoi yhteen kuvataideharrastus-kokemuksen samankaltaiset vaiheet. Tarinamallin yhteinen juoni toistui kertomuksissa riippumatta siitä, kuinka kauan haastateltava oli harrastanut kuvataidetta. Kuvataideharrastuksessa ilmaisutaitojen kehittymisen ja sosiaalisen harrastusympäristön kautta syntynyt rohkeus ja kyky itseilmaisuun lisäsivät tutkielmani tulosten mukaan myös valmiutta osallisuuteen.
Tutkielmassani tarkastelen kuvataidetta, kuvataideharrastustoimintaa ja -tilaa erityisenä taidepedagogiikan paikkana, jossa kokemukset mahdollistuvat. Teoria -luvussa lähestyn taidetoimintaa kokemuksena ja pohdin kokemuksellisen taideoppimisen suhdetta narratiiviseen yksilön kokemuksia tutkivaan lähestymistapaan. Esittelen kuvataideharrastuksen taiteen perusopetuksen kontekstissa ja tarkastelen taideoppimista sosiaalisesti rakentuvana eli konstruktivistisena yhdessä oppimisen, vertaisryhmän ja harrastamisen näkökulmasta. Lopuksi määrittelen, millainen on kuvataiteen harrastamisen paikka, ja mitkä asiat kuvataideharrastuksessa ovat hyvinvoinnin kannalta merkityksellisiä.
Tutkimusmenetelmänä tässä tutkielmassa on narratiivinen tutkimus. Tutkimusaineisto on hankittu haastattelemalla taiteen perusopetuksen entisiä oppilaita. Analysoin aineiston teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla ja muodostin haastatteluista niitä yhdistävien tapahtumakulkujen avulla tarinamallin, joka toistui kaikkien kolmen haastateltavan kertomuksessa. Menetelmäluvun lopuksi pohdin tutkielmani eettisyyttä ja luotettavuutta.
Tutkielmani tuloksissa selvisi, että haastateltavat kertovat kokemuksistaan kuvataideharrastuksessa 1. yksilöllisinä, taiteen tekemiseen ja kokemiseen liittyvinä identiteetin rakentajina, 2. yhteisöllisinä, turvallisuutta ja sosiaalisia suhteita luovina sekä 3. yhteiskunnallisina itseilmaisun rohkeutta ja osallisuutta tukevina. Kaikkia kertomuksia yhdisti lisäksi juonellinen tarinarakenne – tarinamalli, joka nivoi yhteen kuvataideharrastus-kokemuksen samankaltaiset vaiheet. Tarinamallin yhteinen juoni toistui kertomuksissa riippumatta siitä, kuinka kauan haastateltava oli harrastanut kuvataidetta. Kuvataideharrastuksessa ilmaisutaitojen kehittymisen ja sosiaalisen harrastusympäristön kautta syntynyt rohkeus ja kyky itseilmaisuun lisäsivät tutkielmani tulosten mukaan myös valmiutta osallisuuteen.