Lapsen etu ei-lääketieteellistä ympärileikkausta käsittelevissä korkeimman oikeuden ratkaisuissa
Pynnönen, Henna (2022-12)
Lapin yliopisto
12 / 2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301193914
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301193914
Tiivistelmä
Suomessa suoritetaan vuosittain useita satoja uskonnollisiin tai kulttuurisiin syihin perustuvia poikien ei-lääketieteellisiä ympärileikkauksia. Ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen suorittaminen on sallittua, vaikka lähtökohtaisesti sen on katsottu täyttävän vähintään lievän pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Suomessa ei ole voimassa erityislainsäädäntöä, joka säätelisi ei-lääketieteellisten ympärileikkausten suorittamista.
Tutkimuksessa tarkastellaan mistä ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen oikeustila muodostuu Suomessa vuonna 2022. Oikeustilaa tarkastellessa havaitaan, että oikeustila perustuu viranomaisten antamiin sitomattomiin ohjeistuksiin ja suosituksiin sekä korkeimman oikeuden ratkaisuihin 2008:93, 2016:24 ja 2016:25. Ratkaisujen mukaan ei-lääketieteellinen ympärileikkaus on sallittu, mikäli sen katsotaan olevan lapsen kokonaisedun mukainen toimenpide. Lapsen etu on kuitenkin avoin ja tulkinnanvarainen käsite, joten toinen tutkimuskysymys keskittyy tarkastelemaan, miten korkein oikeus on tulkinnut lapsen etua kyseisissä ratkaisuissa.
Ratkaisuista havaitaan, että korkein oikeus on asettanut toimenpiteelle vähimmäisedellytykset, joiden tulee täyttyä, jotta toimenpide voi olla ylipäätään lapsen edun mukainen. Vähimmäisedellytyksiksi on asetettu toimenpiteen suorittaminen lääketieteellisesti asianmukaisesti, hygieeniset olosuhteet ja tarvittavan kivunlievityksen käyttäminen. Vasta vähimmäisedellytysten täyttymisen jälkeen voidaan tarkastella, löytyykö toimenpiteelle lapsen kokonaisetua puoltavia perusteita. Korkein oikeus on tulkinnut lapsen kokonaisedun muodostuvan seuraavista osatekijöistä: lapsen osallistaminen, huoltajien suostumus, toimenpiteen suoritustapa, ja toimenpiteen taustasyyt ja niiden vaikutukset lapsen etuun.
Korkeimman oikeuden ratkaisut luovat suuntaviivat lapsen edun mukaisen ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen toteuttamiseen, mutta yksittäistapausten perusteella luodut suuntaviivat eivät riitä turvaamaan lapsen edun toteutumista kaikissa tapauksissa. Ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen lapsen edun mukaisuuden turvaaminen edellyttäisi asianmukaista lainsäädäntömenettelyä ja lapsen edun toteutumisen tapauskohtaista harkintaa.
Tutkimuksessa tarkastellaan mistä ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen oikeustila muodostuu Suomessa vuonna 2022. Oikeustilaa tarkastellessa havaitaan, että oikeustila perustuu viranomaisten antamiin sitomattomiin ohjeistuksiin ja suosituksiin sekä korkeimman oikeuden ratkaisuihin 2008:93, 2016:24 ja 2016:25. Ratkaisujen mukaan ei-lääketieteellinen ympärileikkaus on sallittu, mikäli sen katsotaan olevan lapsen kokonaisedun mukainen toimenpide. Lapsen etu on kuitenkin avoin ja tulkinnanvarainen käsite, joten toinen tutkimuskysymys keskittyy tarkastelemaan, miten korkein oikeus on tulkinnut lapsen etua kyseisissä ratkaisuissa.
Ratkaisuista havaitaan, että korkein oikeus on asettanut toimenpiteelle vähimmäisedellytykset, joiden tulee täyttyä, jotta toimenpide voi olla ylipäätään lapsen edun mukainen. Vähimmäisedellytyksiksi on asetettu toimenpiteen suorittaminen lääketieteellisesti asianmukaisesti, hygieeniset olosuhteet ja tarvittavan kivunlievityksen käyttäminen. Vasta vähimmäisedellytysten täyttymisen jälkeen voidaan tarkastella, löytyykö toimenpiteelle lapsen kokonaisetua puoltavia perusteita. Korkein oikeus on tulkinnut lapsen kokonaisedun muodostuvan seuraavista osatekijöistä: lapsen osallistaminen, huoltajien suostumus, toimenpiteen suoritustapa, ja toimenpiteen taustasyyt ja niiden vaikutukset lapsen etuun.
Korkeimman oikeuden ratkaisut luovat suuntaviivat lapsen edun mukaisen ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen toteuttamiseen, mutta yksittäistapausten perusteella luodut suuntaviivat eivät riitä turvaamaan lapsen edun toteutumista kaikissa tapauksissa. Ei-lääketieteellisen ympärileikkauksen lapsen edun mukaisuuden turvaaminen edellyttäisi asianmukaista lainsäädäntömenettelyä ja lapsen edun toteutumisen tapauskohtaista harkintaa.