Lapsen edun huomioon ottaminen isyyden kumoamisen yhteydessä

Abstract

Tutkielmani tarkoituksena on selvittää, kuinka lapsen etu otetaan huomioon isyyden kumoamisen yhteydessä. Vaikka lapsen etua koskevia tutkielmia on entuudestaan löydettävissä, lapsen etua ei suoranaisesti ole aiemmin tutkittu isyyden kumoamista koskevan lainsäädännön ja lainkäytön yhteydessä. Tämän ja viime vuonna julkisuuteen nousseen isyyden kumoamista koskevan ratkaisun johdosta tulen tutkielmassani tarkastelemaan aihetta monipuolisesti niin lainsäädännön kuin lainkäytön kautta hyödyntäen isyyslainsäädännön ja oikeuskäytännön lisäksi lakien esitöitä, lapsen etuun liittyvää oikeuskirjallisuutta, YK:n lapsen oikeuksien sopimusta, YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommenttia nro 14 sekä komitean päätelmiä ja suosituksia Suomen viimeisimmän määräaikaisraportin pohjalta. Tutkielmani tutkimusmetodi on lainopillinen, mutta se sisältää myös empiirisen oikeussosiologisen tutkimusmenetelmän piirteitä. Suomea sitovan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 3 artiklan mukaan kaikissa tuomioistuinten ja lainsäädäntöelimien lapsia koskevassa toiminnassa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etu on lapselle kuuluva oikeus, tulkintaperiaate sekä menettelysääntö, jonka tarkoituksena on turvata lapsen oikeuksien toteutuminen sekä lapsen kokonaisvaltainen kehitys ja hyvinvointi. Koska lapsen etua ei ole missään nimenomaisesti määritelty, lapsen etu on oikeusnormina hyvin joustava ja jättää lainsäätäjille ja lainkäyttäjille harkinnanvaraa. Tämä näkyy myös isyyden kumoamista koskevassa lainsäädännössä ja lainkäytössä. Vaikka lainsäätäjillä ja lainkäyttäjillä on lapsen oikeuksien sopimuksen nojalla velvollisuus ottaa lapsen etu ensisijaisesti huomioon isyyden kumoamiseen liittyvässä toiminnassaan, lapsen etu ei tule sopimuksen edellyttämällä tavalla huomioon otetuksi. Tämä näkyy muun muassa siinä, ettei lapsen edun huomioon ottamista juurikaan mainita isyyslaissa (11/2015) eikä lapsen etua tai siihen liittyviä osatekijöitä avata erityisesti kanneajan jälkeen nostettujen kumoamiskanteiden tuomioistuinratkaisujen perusteluissa. Sen sijaan vuonna 2023 voimaan astuvassa uudessa vanhemmuuslaissa (775/2022) lapsen etu on otettu lainsäädäntötasolla aikaisempaa paremmin huomioon, joten positiivista kehitystä lienee nähtävissä.