Organisaatiohuolimattomuus – Tutkimus oikeushenkilön rangaistusvastuusta
Hirvonen, Anna (2023)
Hirvonen, Anna
Lapin yliopisto
2023
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301225077
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301225077
Tiivistelmä
Mitkä rikoslain yleisessä osassa säädetyt edellytykset tulee täyttyä, jotta oikeushenkilölle voitaisi vaatia yhteisösakkoa organisaatiohuolimattomuuden perusteella? Mitä tarkoittaa oikeushenkilöllinen syyllisyysmoite? Entä miten oikeushenkilön vastuuta arvioidaan muutamien valittujen talousrikostunnusmerkistöjen osalta? Näihin tutkimuskysymyksiin vastataan oikeusdogmatiikan kautta. Tutkielman tavoitteena on ensinnäkin rakentaa oikeushenkilön rangaistusvastuuseen sopiva, ja sen aktualisoitumisen näkökulmasta loogisesti etenevä, oikeushenkilön rangaistusvastuun edellytysten jaottelu. Tämän lisäksi tavoitteena on selvittää merkityssisältö oikeushenkilölliselle syyllisyysmoitteelle, sillä lain esitöissä mainitun käsitteen merkitys on epäselvä. Tutkimuksen viimeisen teeman ympärille rakentuu pohdintaa organisaatiohuolimattomuuden soveltamisesta työturvallisuusrikos-, rahanpesu- ja arvopaperimarkkinarikostapauksissa.
Rikoslain erityisessä osassa olevan rikoksen tunnusmerkistön tulee – ainakin teoriassa – täyttyä RL 9 luvun 3 §:n mukaisen luonnollisen henkilön teosta tai laiminlyönnistä, jotta oikeushenkilön rangaistuvastuuta voidaan ylipäätään tarkastella. Anonyymiä syyllisyyttä ei pidetä rangaistusvastuun perustana, vaan yhtenä kolmesta vaihtoehdosta kytkeä oikeushenkilö vastuuseen luonnollisen henkilön rikoksesta. Rangaistusvastuussa oleellista on sen selvittäminen, onko rikos aiheutettu toiminnalla, joka kuuluu oikeushenkilön intressipiiriin. Jos rikoksentekijä on samastettavissa oikeushenkilöön, erillistä tuottamusarviota oikeushenkilön osalta ei tarvita. Jos rikoksentekijä ei ole samastettavissa oikeushenkilöön, tulee tarkasteltavaksi vastuu organisaatiohuolimattomuuden perusteella.
Organisaatiohuolimattomuudesta ja isännänvastuusta on puhuttu synonyymeinä oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevassa kirjallisuudessa. Tutkimuksessa on kuitenkin todettu se, että samastaminen on isännänvastuuta, joka vastaa perinteistä vahingonkorvausoikeudesta tuttua isännänvastuuta; missä tekijä samastetaan oikeushenkilöön, eikä erillistä arviota isännän tuottamuksesta tehdä. Organisaatiohuolimattomuus on rikosoikeudellista isännänvastuuta. Oikeushenkilöllinen syyllisyysmoite on objektiivista syyksilukemista, joka perustuu isännänvastuulle. Ennen kaikkea, oikeushenkilöllinen syyllisyysmoite on syyllisyyttä oikeushenkilön kontekstissa. Syy-yhteyden toteaminen on olennainen osa oikeushenkilöllistä syyllisyysmoitetta. Vähintään myötävaikuttavan syy-yhteyden toteamisella, oikeushenkilön toiminnassa tapahtuneesta rikoksesta voidaan ulottaa vastuu myös ei-ensisijaisena vastuullisena toimivaan oikeushenkilöön. De lege ferenda kannanottona, mikäli vastuuta tarkasteltaisi oikeushenkilön näkökulma edellä, oikeushenkilön subjektiiviseen syyksilukemiseen tulisi säätää oma arviointiperustansa.
Rikoslain erityisessä osassa olevan rikoksen tunnusmerkistön tulee – ainakin teoriassa – täyttyä RL 9 luvun 3 §:n mukaisen luonnollisen henkilön teosta tai laiminlyönnistä, jotta oikeushenkilön rangaistuvastuuta voidaan ylipäätään tarkastella. Anonyymiä syyllisyyttä ei pidetä rangaistusvastuun perustana, vaan yhtenä kolmesta vaihtoehdosta kytkeä oikeushenkilö vastuuseen luonnollisen henkilön rikoksesta. Rangaistusvastuussa oleellista on sen selvittäminen, onko rikos aiheutettu toiminnalla, joka kuuluu oikeushenkilön intressipiiriin. Jos rikoksentekijä on samastettavissa oikeushenkilöön, erillistä tuottamusarviota oikeushenkilön osalta ei tarvita. Jos rikoksentekijä ei ole samastettavissa oikeushenkilöön, tulee tarkasteltavaksi vastuu organisaatiohuolimattomuuden perusteella.
Organisaatiohuolimattomuudesta ja isännänvastuusta on puhuttu synonyymeinä oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevassa kirjallisuudessa. Tutkimuksessa on kuitenkin todettu se, että samastaminen on isännänvastuuta, joka vastaa perinteistä vahingonkorvausoikeudesta tuttua isännänvastuuta; missä tekijä samastetaan oikeushenkilöön, eikä erillistä arviota isännän tuottamuksesta tehdä. Organisaatiohuolimattomuus on rikosoikeudellista isännänvastuuta. Oikeushenkilöllinen syyllisyysmoite on objektiivista syyksilukemista, joka perustuu isännänvastuulle. Ennen kaikkea, oikeushenkilöllinen syyllisyysmoite on syyllisyyttä oikeushenkilön kontekstissa. Syy-yhteyden toteaminen on olennainen osa oikeushenkilöllistä syyllisyysmoitetta. Vähintään myötävaikuttavan syy-yhteyden toteamisella, oikeushenkilön toiminnassa tapahtuneesta rikoksesta voidaan ulottaa vastuu myös ei-ensisijaisena vastuullisena toimivaan oikeushenkilöön. De lege ferenda kannanottona, mikäli vastuuta tarkasteltaisi oikeushenkilön näkökulma edellä, oikeushenkilön subjektiiviseen syyksilukemiseen tulisi säätää oma arviointiperustansa.