Kohti katoavaa taidetta, biohajoavan materiaalin tutkimus osana jääveistoa
Raaterova, Tiina (2023-01-23)
Raaterova, Tiina
Lapin yliopisto
23.01.2023
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301235283
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301235283
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmassani keskityn tarkastelemaan katoavan taiteen ilmiötä osana jääveistoa. Rajaan tutkimukseni käsittämään jääkuvan tekniikan, jota kehitän biopohjaisten ja biohajoavien materiaalien avulla. Kontekstin tutkimukselleni luo työelämälähtöinen koulutushanke Arcta Fast, jonka tavoitteena on luoda muuntuvaa ja nopeaa taidetta tapahtumallisiin ympäristöihin. Taidekasvatus laajenee tutkimuksessani käsittämään näin myös formaalin taidekasvatuksen ulkopuolella tapahtuvan toiminnan ja kytkeytyy työelämään soveltavan taiteen kentälle. Tutkimuksessani oletan, että tulostettua kuvaa voidaan yhdistää jääveistoon biohajoavassa muodossa ekologisen katoavan taiteen toteuttamiseen.
Tutkielmani viitekehyksen muodostavat katoava taide, talvitaide ja ekologinen kestävyys. Katoavan taiteen käsitettä avaan filosofian tohtori Mary O´Neillin luoman katoavan taiteen määrittelyn kautta, johon suhteutan talvitaidetta ilmiönä. Ekologisen kestävyyden määrittelyssä keskityn sen taiteelle luomiin merkityksiin ja haasteisiin sekä korostan ekologisen suunnittelun roolia osana materiaalitutkimusta. Metodina käytän taideperustaisen toimintatutkimuksen produktio-orientoitunutta menetelmää, missä reflektioaineistoni koostuu kirjallisesta tutkimuspäiväkirjasta, valokuvadokumentaatiosta, materiaalitutkimuksen pohjalta luodusta produktista ja asiantuntija haastattelusta. Aineiston analyysi tapahtuu teoriapohjasta nousseiden teemojen kautta. Taideperustaisen toimintatutkimuksen tiedonintressi paikantuu kriittis–realistisen paradigman alueelle, joka viittaa tutkimuksessani käytäntöön suuntaavaan tietoon.
Tutkimukseni tuloksena voidaan todeta, että katovana taiteena toteutetussa biohajoavassa jääkuvassa tulee ilmi materiaalin luonnollinen heikkous kuvan ja jään sulaessa pois kohtuullisessa ajassa. Teoksen sulaminen rinnastui kuitenkin herkästi virheeseen, kuten katoavan taiteen kohdalla on nostettu esiin. Lisäksi tutkimuksessa korostui taiteen katoavuuden välittämiä merkityksiä vahvemmin taiteen performatiivisuuteen liittyvä ajatus taiteesta kohtaamisen välineenä. Ekologisen kestävyyden näkökulmasta biohajoavat materiaalit voivat ympäristötaiteen kohdalla tarjota, jääkuvassa perinteisesti käytettyyn fossiilisperäiseen muovikalvoon verrattuna, ekologisesti kestävämmän vaihtoehdon. Materiaalien ekologinen kestävyys vaatii kuitenkin lisää tutkimusta. Tutkimuksessani saavutettu tieto antaa työkaluja ekologisen kestävyyden edistämiseen taiteen kentällä sekä tarjoaa testattua, yleisesti hyödynnettävää tietoa jääkuvan tekniikasta ja katoavasta taiteesta ilmiönä.
Tutkielmani viitekehyksen muodostavat katoava taide, talvitaide ja ekologinen kestävyys. Katoavan taiteen käsitettä avaan filosofian tohtori Mary O´Neillin luoman katoavan taiteen määrittelyn kautta, johon suhteutan talvitaidetta ilmiönä. Ekologisen kestävyyden määrittelyssä keskityn sen taiteelle luomiin merkityksiin ja haasteisiin sekä korostan ekologisen suunnittelun roolia osana materiaalitutkimusta. Metodina käytän taideperustaisen toimintatutkimuksen produktio-orientoitunutta menetelmää, missä reflektioaineistoni koostuu kirjallisesta tutkimuspäiväkirjasta, valokuvadokumentaatiosta, materiaalitutkimuksen pohjalta luodusta produktista ja asiantuntija haastattelusta. Aineiston analyysi tapahtuu teoriapohjasta nousseiden teemojen kautta. Taideperustaisen toimintatutkimuksen tiedonintressi paikantuu kriittis–realistisen paradigman alueelle, joka viittaa tutkimuksessani käytäntöön suuntaavaan tietoon.
Tutkimukseni tuloksena voidaan todeta, että katovana taiteena toteutetussa biohajoavassa jääkuvassa tulee ilmi materiaalin luonnollinen heikkous kuvan ja jään sulaessa pois kohtuullisessa ajassa. Teoksen sulaminen rinnastui kuitenkin herkästi virheeseen, kuten katoavan taiteen kohdalla on nostettu esiin. Lisäksi tutkimuksessa korostui taiteen katoavuuden välittämiä merkityksiä vahvemmin taiteen performatiivisuuteen liittyvä ajatus taiteesta kohtaamisen välineenä. Ekologisen kestävyyden näkökulmasta biohajoavat materiaalit voivat ympäristötaiteen kohdalla tarjota, jääkuvassa perinteisesti käytettyyn fossiilisperäiseen muovikalvoon verrattuna, ekologisesti kestävämmän vaihtoehdon. Materiaalien ekologinen kestävyys vaatii kuitenkin lisää tutkimusta. Tutkimuksessani saavutettu tieto antaa työkaluja ekologisen kestävyyden edistämiseen taiteen kentällä sekä tarjoaa testattua, yleisesti hyödynnettävää tietoa jääkuvan tekniikasta ja katoavasta taiteesta ilmiönä.