Seikat ja selvitykset hallintotuomioistuimen päätöksen perusteluissa

Abstract

Oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain (808/2019) 87 §:ssä säädetään hallintotuomioistuinten velvollisuudesta tuoda päätöksen perusteluissa ilmi ne seikat ja selvitykset joihin ratkaisu perustuu.

Tässä tutkielmassa selvitetään, mitä seikkoja ja selvityksiä hallintotuomioistuimen päätöksen perusteluissa on tuotava ilmi. Edellä mainitun säännöksen valossa on ilmeistä, että perusteluissa on mainittava ne seikat ja selvitykset, jotka ovat vaikuttaneet ratkaisuun. Kuitenkin joissain tapauksissa hallintotuomioistuimen on tuotava perusteluissa ilmi seikkoja ja selvityksiä, jotka eivät ole suoranaisesti vaikuttaneet ratkaisuun.

Päätöksen perusteluilla pyritään osaltaan asianosaisten oikeusturvan toteuttamiseen. Tätä taustaa vasten perusteluvelvollisuudesta poikkeamista sekä päätöksessä ilmi tuotavan informaation rajaamista voidaan pitää lähtökohtaisesti poikkeuksellisena. Eräänä tällaisena poikkeuksena julkisuuslain salassapitosäännöksistä seuraa, että perusteluissa ei voida tuoda ilmi tiettyjä seikkoja ja selvityksiä. Tämä koskee muun muassa tilanteita, joissa asianosaisella ei ole tiedoksisaantioikeutta kyseiseen informaatioon siitä huolimatta, että sillä olisi merkitystä asian kannalta.

Päätöksen selkeyden vaatimus vaikuttaa myös siihen, mitä seikkoja ja selvityksiä perusteluissa tuodaan ilmi. Kaiken mahdollisen asiassa selvitetyn ja ratkaisuun jollain tavalla vaikuttaneen informaation ilmi tuominen päätöksen perusteluissa saattaa tehdä perusteluista epäselvät. Näin ollen perusteluissa ilmi tuotavien seikkojen ja selvitysten valintaan on joissain tapauksissa syytä kohdistaa priorisointia.