Kunnan sähköinen hallinto : kuntalain mukainen sähköinen päätöksenteko ja verkkoviestintä

Abstract

Tässä hallinto-oikeudellisessa pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan Suomen kuntalakia (410/2015) yleisesti informaatio- ja viestintäteknologian hyödyntämisen eli sähköisen hallinnon näkökulmasta. Tutkimustehtävä on jaoteltu kahteen keskeiseen osa-alueeseen: kunnan sähköinen päätöksenteko ja kunnan verkkoviestintä. Täten tutkimuskysymyksenä on, minkälaiset ovat kuntalain asettamat oikeudelliset kehykset kunnan sähköisen hallinnon toteuttamiselle, erityisesti sähköisen päätöksenteon ja verkkoviestinnän näkökulmista. Tutkielman päämetodi on lainoppi, minkä lisäksi tutkielmassa hyödynnetään empiiristä lähestymistapaa tarkastelemalla 54 kunnan hallintosääntöä, jotta saadaan käytännön tietoa kuntien sähköisestä hallinnosta.

Kummankin sähköisen hallinnon osa-alueen tarkastelussa selkeäksi oikeudelliseksi ilmiöksi nousee jännite kunnan intressien ja perusoikeuksien toteutumisen välillä. Sähköisen hallinnon kannalta eritoten julkisuusperiaatteen ja yksityisyyden suojan välinen suhde on keskeinen. Näiden perusoikeuksien turvaaminen on kuntalain keskeisin reunaehto sähköisen hallinnon toteuttamiselle. Muuten kuntalaissa luodaan laajat oikeudelliset kehykset sekä kunnan sähköisen päätöksenteon että verkkoviestinnän toteuttamiselle.

Sähköisen päätöksen osalta voidaan todeta, että kuntalaki mahdollistaa eritapaiset sähköiset toimintatavat, esimerkiksi hybridikokousmallin sekä julkisten kokousten suoratoiston yleiseen tietoverkkoon. Empiirisen tutkimuksen perusteella voidaan huomata, että kuntalain mahdollistamia sähköisen päätöksenteon tapoja on otettu laajasti käyttöön kunnissa ympäri Suomea. Aikaisempia sähköisen kokouksen sääntelyä koskevia tulkinta- ja soveltamisongelmia on pystytty ratkaisemaan, mutta edelleen voimassa olevaa sääntelyä voitaisiin täsmentää, erityisesti sähköisten kokousten teknisten häiriöiden osalta.

Verkkoviestinnän osalta voidaan todeta, että kuntalain kunnan yleistä tiedottamis- ja viestintävelvoitetta koskeva 29 §, kunnan ilmoituksia koskeva 108 §, tietojen saatavuutta yleisessä tietoverkossa koskeva 109 § ja päätöksen tiedoksiantoa verkossa koskeva 140 § muodostavat kunnallisen verkkoviestinnän oikeudelliset kehykset. Sekä uuden lainsäädäntöaineiston että laillisuusvalvonnan ratkaisukäytännön perusteella kunnan verkkoviestinnässä tapahtuvassa yksityisyyden suojan ja julkisuusperiaatteen välisessä punnintatilanteessa yksityiselämän suojan vaatimukset voidaan katsoa olevan julkisuusperiaatetta painavammat. Kunnan jäsenen tiedonsaanti-intressejä ja muutoksenhakuharkintatarpeita on kuitenkin aina huomioitava ja arvioitava tapauskohtaisesti. Kunnan verkkoviestinnän toteutuksessa kuntalain yleisen tietoverkon käsitettä tulisi tulkita suppeasti siten, että se tarkoittaa vain kunnan itse hallinnoimaa verkkosivustoa, eikä laajentavasti niin, että käsite mahdollistaisi kunnan ilmoituksien, lain 109 §:n tarkoitettujen tietojen, esityslistojen ja pöytäkirjojen julkaisun sosiaalisen median palveluissa.