”Tässä työssä pienillä muutoksilla on suuri vaikutus ja tilanteet muuttavat välillä hyvin nopeasti molempiin suuntiin hyvinvoinnin osalta.” : alakoulun luokanopettajien ja erityisluokanopettajien kokemukset työhyvinvoinnista ja siihen vaikuttavista tekijöistä
Hartikainen, Hanna (2023)
Hartikainen, Hanna
Lapin yliopisto
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023060252407
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023060252407
Tiivistelmä
Opettajien työhyvinvointi on aihe, joka on puhuttanut monia niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin. Työn sisältö sekä sen monenlaiset vaatimukset ovat vaarassa muodostua opettajia kuormittaviksi tekijöiksi, jotka heikentävät työhyvinvointia. Tämä taas vaikuttaa jaksamisen, terveyden sekä työkyvyn heikkenemiseen. Tutkimusten mukaan opetusalan työilo, työhön syventyminen sekä työssä innostuminen ovatkin laskeneet ja peruskoulun opettajista puolet ovat vain melko tyytyväisiä työssään ja alanvaihtoa harkitsevat monet. Kuormittuminen, kasvaneet oppimisen ja hyvinvoinnin vajeet sekä kohtuuton työmäärä ajavat opettajia pois.
Tutkielman tavoitteena on selvittää, mikä on luokanopettajien ja erityisluokanopettajien työhyvinvointi ja miten eri työhyvinvoinnin tekijät näyttäytyvät heidän työhyvinvoinnissaan. Kyseessä on mixed methods -tutkimus, jonka aineistona toimivat 122:n opettajan raportoimat kokemukset työhyvinvoinnista sekä 57 avoimen kysymyksen vastausta aiheeseen liittyen. Aineisto on analysoitu sekä kuvailevin tilastollisin menetelmin että teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksen mukaan hieman yli puolet opettajista koki työhyvinvointinsa hyväksi tai sitä paremmaksi. Erityisluokanopettajat kokivat työhyvinvointinsa hyväksi tai sitä paremmaksi luokanopettajia enemmän. 25:stä työhyvinvoinnin tekijästä 21:n havaittiin olevan yhteydessä työhyvinvoinnin kokemuksiin, kun niiden olomuodon muuttuessa yhä negatiivisemmaksi työhyvinvoinnin kokemukset laskivat. Työn muuttuminen yhä rasittavammaksi, oppilaiden huono vointi sekä jatkuvat resurssien puutokset yhdistivät opettajia. Heidän työhyvinvoinnin kokemusten jatkuessa samana yli puolet uskoi pystyvänsä jatkaa ammatissaan. Työhyvinvointinsa hyväksi kokeneista opettajista suurin osa raportoi pystyvänsä jatkamaan ammatissaan, kun työhyvinvointinsa neutraaliksi kokeneista suurin osa oli tilanteestansa epävarmoja. Työhyvinvointinsa huonoksi kokeneista noin puolet ei uskonut pystyvänsä jatkaa ammatissaan laisinkaan.
Tutkielman tavoitteena on selvittää, mikä on luokanopettajien ja erityisluokanopettajien työhyvinvointi ja miten eri työhyvinvoinnin tekijät näyttäytyvät heidän työhyvinvoinnissaan. Kyseessä on mixed methods -tutkimus, jonka aineistona toimivat 122:n opettajan raportoimat kokemukset työhyvinvoinnista sekä 57 avoimen kysymyksen vastausta aiheeseen liittyen. Aineisto on analysoitu sekä kuvailevin tilastollisin menetelmin että teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksen mukaan hieman yli puolet opettajista koki työhyvinvointinsa hyväksi tai sitä paremmaksi. Erityisluokanopettajat kokivat työhyvinvointinsa hyväksi tai sitä paremmaksi luokanopettajia enemmän. 25:stä työhyvinvoinnin tekijästä 21:n havaittiin olevan yhteydessä työhyvinvoinnin kokemuksiin, kun niiden olomuodon muuttuessa yhä negatiivisemmaksi työhyvinvoinnin kokemukset laskivat. Työn muuttuminen yhä rasittavammaksi, oppilaiden huono vointi sekä jatkuvat resurssien puutokset yhdistivät opettajia. Heidän työhyvinvoinnin kokemusten jatkuessa samana yli puolet uskoi pystyvänsä jatkaa ammatissaan. Työhyvinvointinsa hyväksi kokeneista opettajista suurin osa raportoi pystyvänsä jatkamaan ammatissaan, kun työhyvinvointinsa neutraaliksi kokeneista suurin osa oli tilanteestansa epävarmoja. Työhyvinvointinsa huonoksi kokeneista noin puolet ei uskonut pystyvänsä jatkaa ammatissaan laisinkaan.