Varhaiskasvatuksen opettajien näkökulma positiivisen pedagogiikan kasvatusmetodien vaikutuksesta työsukupolven kehittymiseen
Härmä, Susanne (2023)
Lapin yliopisto
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023081596699
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023081596699
Tiivistelmä
Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, millaisena lähitulevaisuuden työsukupolvi näyttäytyy tulkittuna varhaiskasvatuksen opettajien kokemuksia z- ja alpha-sukupolvien kasvattamisesta. Tämän lisäksi halusin selvittä, miten ihmisten johtamisessa voidaan huomioida lähitulevaisuuden työsukupolvien erityispiirteet?
Aineistoni koostuu kuuden varhaiskasvatuksen opettajan puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Analyysimetodina käytin tulkitsevaa fenomenologista analyysiä (IPA), minkä avulla selvitin kokemuksia pedagogiikan muutoksesta sekä siitä, miten lapset ovat viimeisten vuosikymmenien aikana muuttuneet. Erityistä huomiota kiinnitin huomiota kokemuksiin tällä hetkellä varhaiskasvatuksessa olevien lasten erityispiirteistä ja mitä se tulee tarkoittamaan työelämän näkökulmasta.
Tutkimukseni mukaan varhaiskasvatuksessa tällä hetkellä olevat lapset näyttäytyvät levottomampina kuin aiemmat sukupolvet. Heidän elämäänsä täyttää yhä enemmän erilaiset virikkeet, harrastukset sekä digitaalisuus. Vaikka sukupolvi näyttäytyy kokemusten perusteella olevan kognitiivisesti ja tietotaidollisesti taitavampi verrattuna edeltäviin sukupolviin, varjostaa heidän hyvinvointiaan yksilöllisten haasteiden lisääntyminen, päätösvallan lisääntymisen aiheuttama stressi sekä lapsuuden hämärtyvä raja. Kokemusten mukaan he tarvitsevat yhä enemmän aikuisen huomiota sekä he ovat määrätietoisempia omista toiveistaan ja tarpeistaan. Yksilöllisyyden arvostaminen ja huomioiminen on näyttäytynyt jopa yksilökeskeisyyden vahvistumisena. Varhaiskasvatuksessa toteutetun pedagogiikan muutoksen perusteella on siirrytty aikuisjohtoisesta suurten ryhmien hallinnasta lapsilähtöiseen, positiiviseen ja lasta osallistavaan pedagogiikkaan.
Työelämän kannalta tulokset ovat samansuuntaiset aiempiin tutkimuksiin verrattuna. Työelämän nuoret sukupolvet näyttäytyvät jo nyt keskittymiskyvyiltään heikommilta verrattuna aiempiin sukupolviin. He tekevät montaa asiaa samanaikaisesti ja digitaalisuus on luonnollinen osa arjen toimintoja. He painottavat vapaa-ajan merkitystä elämässä ja priorisoivat yhä enemmän omia tarpeitaan työelämässä. Organisaatiolta tämä vaatii yksilöllisempää ja vahvuuksiin perustuvaa johtamista. Tärkeää on kuitenkin yhteisten sääntöjen luominen ja tavoitteiden kirkastaminen.
Tulevaisuudessa johtamiselta vaaditaan yhä enemmän luottamusta työntekijöitä kohtaan ja jaettua johtajuutta. Hyvä johtaja panostaa työhyvinvoinnin kehittämiseen ja yksilöllisten työratkaisujen tarjoamiseen. Johtamiselta vaaditaan ymmärrystä siihen, milloin ja minkälaista johtamista tarvitaan.
Aineistoni koostuu kuuden varhaiskasvatuksen opettajan puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Analyysimetodina käytin tulkitsevaa fenomenologista analyysiä (IPA), minkä avulla selvitin kokemuksia pedagogiikan muutoksesta sekä siitä, miten lapset ovat viimeisten vuosikymmenien aikana muuttuneet. Erityistä huomiota kiinnitin huomiota kokemuksiin tällä hetkellä varhaiskasvatuksessa olevien lasten erityispiirteistä ja mitä se tulee tarkoittamaan työelämän näkökulmasta.
Tutkimukseni mukaan varhaiskasvatuksessa tällä hetkellä olevat lapset näyttäytyvät levottomampina kuin aiemmat sukupolvet. Heidän elämäänsä täyttää yhä enemmän erilaiset virikkeet, harrastukset sekä digitaalisuus. Vaikka sukupolvi näyttäytyy kokemusten perusteella olevan kognitiivisesti ja tietotaidollisesti taitavampi verrattuna edeltäviin sukupolviin, varjostaa heidän hyvinvointiaan yksilöllisten haasteiden lisääntyminen, päätösvallan lisääntymisen aiheuttama stressi sekä lapsuuden hämärtyvä raja. Kokemusten mukaan he tarvitsevat yhä enemmän aikuisen huomiota sekä he ovat määrätietoisempia omista toiveistaan ja tarpeistaan. Yksilöllisyyden arvostaminen ja huomioiminen on näyttäytynyt jopa yksilökeskeisyyden vahvistumisena. Varhaiskasvatuksessa toteutetun pedagogiikan muutoksen perusteella on siirrytty aikuisjohtoisesta suurten ryhmien hallinnasta lapsilähtöiseen, positiiviseen ja lasta osallistavaan pedagogiikkaan.
Työelämän kannalta tulokset ovat samansuuntaiset aiempiin tutkimuksiin verrattuna. Työelämän nuoret sukupolvet näyttäytyvät jo nyt keskittymiskyvyiltään heikommilta verrattuna aiempiin sukupolviin. He tekevät montaa asiaa samanaikaisesti ja digitaalisuus on luonnollinen osa arjen toimintoja. He painottavat vapaa-ajan merkitystä elämässä ja priorisoivat yhä enemmän omia tarpeitaan työelämässä. Organisaatiolta tämä vaatii yksilöllisempää ja vahvuuksiin perustuvaa johtamista. Tärkeää on kuitenkin yhteisten sääntöjen luominen ja tavoitteiden kirkastaminen.
Tulevaisuudessa johtamiselta vaaditaan yhä enemmän luottamusta työntekijöitä kohtaan ja jaettua johtajuutta. Hyvä johtaja panostaa työhyvinvoinnin kehittämiseen ja yksilöllisten työratkaisujen tarjoamiseen. Johtamiselta vaaditaan ymmärrystä siihen, milloin ja minkälaista johtamista tarvitaan.