Lapsen edun periaate hedelmöityshoitoja koskevassa lainsäädännössä
Hautsalo, Anni (2023)
Hautsalo, Anni
Lapin yliopisto
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231013140226
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231013140226
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee lapsen edun periaatetta hedelmöityshoitoja koskevassa lainsäädännössä. Tutkimuksen tehtävänä on selvittää mitä hedelmöityshoitolain esitöihin kirjatulla lapsen edulla tarkoitetaan ja kuinka lapsen etu käytännössä toteutuu hedelmöityshoitoja annettaessa. Tutkimuksessa käydään läpi hedelmöityshoitojen sääntelyä, tulkitaan lapsen edun periaatetta sekä systematisoidaan lapsen etua hedelmöityshoitojen sääntelyssä. Tutkielma on lainopillinen sisältäen hieman oikeushistoriaa ja oikeusvertailua. Tutkielman aineisto koostuu oikeuskirjallisuudesta, lain esitöistä, lapsen oikeuksien yleissopimuksen tulkintaa ohjaavista yleiskommenteista sekä muutamista kansallisista ja kansainvälisistä oikeustapauksista.
Hedelmöityshoitolaki astui voimaan 1.9.2007. Ennen hedelmöityshoitolain säätämistä Suomessa ei ollut lain tasolla säädetty siitä, mitä hoitomuotoja voidaan käyttää, kenelle niitä voidaan antaa ja millaisin edellytyksin. Erityislainsäädännön puuttuminen oli ongelmallista erityisesti hedelmöityshoitojen tuloksena syntyneen lapsen oikeusaseman kannalta. Hedelmöityshoitolain säätämisen jälkeen perhelainsäädäntöömme on tehty mittavia uudistuksia, joilla on ollut merkittäviä vaikutuksia myös hedelmöityshoidoilla syntyneen lapsen oikeusasemaan. Tässä tutkielmassa perehdytään voimassa olevaan oikeuteen hedelmöityshoitojen tuloksena syntyneen lapsen oikeusasemaan liittyvien kysymysten osalta.
Johtopäätöksenä todetaan, että hedelmöityshoitojen tuloksena syntyneen lapsen etu on otettu hedelmöityshoitoja koskevassa lainsäädännössä pääosin hyvin huomioon ja myös erilaiset perhemuodot on otettu huomioon. Vaikka hedelmöityshoitolaki jättää vastuun lapsen edun arvioinnista lääkärille, ei lääkärin koulutus tähän anna valmiuksia. Jotta lapsen etu arvioitaisiin lapsen oikeuksien sopimuksen edellyttämällä tavalla, tulisi arvioinnin suorittaa sellainen henkilö, jolla on siihen oikeat keinot ja riittävät taidot. Tällaisissa tilanteissa korostuu moniammatillisen yhteistyön merkitys.
Hedelmöityshoitolaki astui voimaan 1.9.2007. Ennen hedelmöityshoitolain säätämistä Suomessa ei ollut lain tasolla säädetty siitä, mitä hoitomuotoja voidaan käyttää, kenelle niitä voidaan antaa ja millaisin edellytyksin. Erityislainsäädännön puuttuminen oli ongelmallista erityisesti hedelmöityshoitojen tuloksena syntyneen lapsen oikeusaseman kannalta. Hedelmöityshoitolain säätämisen jälkeen perhelainsäädäntöömme on tehty mittavia uudistuksia, joilla on ollut merkittäviä vaikutuksia myös hedelmöityshoidoilla syntyneen lapsen oikeusasemaan. Tässä tutkielmassa perehdytään voimassa olevaan oikeuteen hedelmöityshoitojen tuloksena syntyneen lapsen oikeusasemaan liittyvien kysymysten osalta.
Johtopäätöksenä todetaan, että hedelmöityshoitojen tuloksena syntyneen lapsen etu on otettu hedelmöityshoitoja koskevassa lainsäädännössä pääosin hyvin huomioon ja myös erilaiset perhemuodot on otettu huomioon. Vaikka hedelmöityshoitolaki jättää vastuun lapsen edun arvioinnista lääkärille, ei lääkärin koulutus tähän anna valmiuksia. Jotta lapsen etu arvioitaisiin lapsen oikeuksien sopimuksen edellyttämällä tavalla, tulisi arvioinnin suorittaa sellainen henkilö, jolla on siihen oikeat keinot ja riittävät taidot. Tällaisissa tilanteissa korostuu moniammatillisen yhteistyön merkitys.