Fenomenografinen tutkimus vanhuspalveluhenkilöstön käsityksistä kulttuurisensitiivisestä työskentelystä ja palvelujen kehittämisestä ruotsinsuomalaisten ikääntyneiden parissa
Hakanen, Minna (2022-05)
Lapin yliopisto
05 / 2022
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231015140266
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231015140266
Tiivistelmä
Oman kielen käyttäminen ja kulttuuri-identiteettiä tukevien palvelujen kehittäminen on ajankohtainen aihe ruotsinsuomalaisille vanhuspalveluasiakkaille. Kehittämistyötä on tehty siitä lähtien, kun oikeus oman kielen käyttöön viranomaisissa on annettu vähemmistökielisillä hallintoalueilla vuonna 2000.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan vanhuspalveluhenkilöstön käsityksiä kulttuurikompetenssista ja kulttuurisensitiivisestä työskentelystä ruotsinsuomalaisten vanhuspalveluasiakkaiden parissa. Tutkimuksen teoriaosassa kuvataan ruotsinsuomalaisuus kulttuurisena erityispiirteenä vanhustenhuollossa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu kulttuurigerontologian, sosiaaligerontologian ja sosiaalityön tietopohjalle ja ruotsalaiselle vanhustenhuollon palvelutoimintaa säätelevälle normistolle.
Tutkimusaineisto on kerätty teemallisina ryhmäkeskusteluina vuonna 2008 ja analysoitu fenomenografisella tutkimusotteella. Analyysin avulla aineistosta tiivistetyt käsityskategoriat ovat: kieli ja keskinäinen viestintä, sosiaalinen tuki ja kulttuurinen yksilöllistäminen, viestiminen tunteiden välityksellä ja osaamiseen ja kehittymiseen liittyvät tarpeet. Kehittymiseen liittyvät tarpeet kohdistuivat pääasiassa työskentelyn olosuhteisiin ja organisointiin kulttuurista tukea tuotettaessa.
Tutkimustuloksia, fenomenografisella analyysilla löytyneitä käsityskategorioita ei voi yleistää koskemaan kaikkia ruotsinsuomalaisia palveluja, ei edes koko organisaatiota. Silti käsityksistä saa kuvan, minkälaisia kulttuuriosaaminen ja kulttuurisensitiivisyys ovat tutkimushetkellä sisältäneet ja mitä kuvauksista puuttuu. Aineisto kokonaisuudessaan antaa viitteitä siihen, mitä arjen kulttuuriosaaminen on ja mitä kulttuuriosaamisen lisäämiseksi voisi tehdä.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan vanhuspalveluhenkilöstön käsityksiä kulttuurikompetenssista ja kulttuurisensitiivisestä työskentelystä ruotsinsuomalaisten vanhuspalveluasiakkaiden parissa. Tutkimuksen teoriaosassa kuvataan ruotsinsuomalaisuus kulttuurisena erityispiirteenä vanhustenhuollossa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu kulttuurigerontologian, sosiaaligerontologian ja sosiaalityön tietopohjalle ja ruotsalaiselle vanhustenhuollon palvelutoimintaa säätelevälle normistolle.
Tutkimusaineisto on kerätty teemallisina ryhmäkeskusteluina vuonna 2008 ja analysoitu fenomenografisella tutkimusotteella. Analyysin avulla aineistosta tiivistetyt käsityskategoriat ovat: kieli ja keskinäinen viestintä, sosiaalinen tuki ja kulttuurinen yksilöllistäminen, viestiminen tunteiden välityksellä ja osaamiseen ja kehittymiseen liittyvät tarpeet. Kehittymiseen liittyvät tarpeet kohdistuivat pääasiassa työskentelyn olosuhteisiin ja organisointiin kulttuurista tukea tuotettaessa.
Tutkimustuloksia, fenomenografisella analyysilla löytyneitä käsityskategorioita ei voi yleistää koskemaan kaikkia ruotsinsuomalaisia palveluja, ei edes koko organisaatiota. Silti käsityksistä saa kuvan, minkälaisia kulttuuriosaaminen ja kulttuurisensitiivisyys ovat tutkimushetkellä sisältäneet ja mitä kuvauksista puuttuu. Aineisto kokonaisuudessaan antaa viitteitä siihen, mitä arjen kulttuuriosaaminen on ja mitä kulttuuriosaamisen lisäämiseksi voisi tehdä.