Ulkomaalaislain 179 §:n mukainen liikenteenharjoittajan seuraamusmaksu ja sen määräämättä jättäminen

Abstract

Tutkielman aiheena on ulkomaalaislain 173 §:n mukainen liikenteenharjoittajan tarkastusvelvollisuus ja 179 §:n mukainen tarkastusvelvollisuuden laiminlyönnistä aiheutuva seuraamusmaksu sekä etenkin 179 §:n 2 momentin mukaiset seuraamusmaksun määräämättä jättämistä koskevat poikkeussäännökset. Tutkielman keskeinen tutkimuskysymys on, millä perusteilla liikenteenharjoittajan seuraamusmaksu voidaan jättää määräämättä. Tutkimuskysymykseen pyritään löytämään vastaus lainopin avulla. Keskeistä lähdemateriaalia ovat esityöt, perustuslakivaliokunnan lausunnot sekä oikeuskäytäntö.

Liikenteenharjoittajan seuraamusmaksua koskeva ulkomaalaislain uudistus tehtiin vuonna 2003. Jo silloin perustuslakivaliokunta totesi, että säännökset maksun määräämättä jättämisen perusteista ovat varsin joustavia ja ne edellyttävät huolellista harkintaa kunkin asian erityispiirteiden suhteen, mikä ei välttämättä ole mahdollista rajatarkastustapahtuman yhteydessä. Tästä huolimatta säännöstä ei ole tarkennettu.

Tutkielmassa käydään läpi hallinnollisen sanktioinnin säädöspohjaa sekä edellytyksiä sanktiosta säätämiselle. Liikenteenharjoittajan seuraamusmaksun taustalla on EU-sääntely, jonka vuoksi kansallinen lainsäädännön sisältämä harkintavara on rajallista. Liikenteenharjoittajan seuraamusmaksu hallinnollisena sanktiona rinnastetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisesti rikosoikeudelliseen seuraamukseen. Näin ollen rikosoikeudelliset perusperiaatteet, kuten syyttömyysolettama on huomioitava sanktiosta säädettäessä. Syyttömyysolettamasta poiketen, liikenteenharjoittajan seuraamusmaksu perustuu ns. ankaralle vastuulle. Tutkimuksessa kartoitetaankin myös edellytyksiä ankaran vastuun asettamiselle.

Tutkimuksessa selvitetään ns. heikosti velvoittavien oikeuslähteiden avulla sitä, missä tilanteissa liikenteenharjoittaja voi vapautua ankarasta vastuustaan, eli milloin seuraamusmaksu voidaan jättää määräämättä.