Ajoneuvokohtainen liikennevirhemaksu ja oikeussuojakeinot : asiavirheen korjaaminen viimesijaisena oikeussuojan takaajana

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on tarkastella ajoneuvokohtaisen liikennevirhemaksun saaneen henkilön oikeussuojakeinoja ja selvittää voidaanko ajoneuvokohtaista liikennevirhemaksua koskevaa lainvoimaista hallintopäätöstä muuttaa viimesijassa hallintolain 50 §:n mukaisena asiavirheen korjaamisena tilanteessa, jossa seuraamusmaksun saanut ei tosiasiassa ole rikkomuksen tekijä.

Automaattisessa liikennevalvonnassa tai muuten ajoneuvoa pysäyttämättä havaittujen vähäisten liikennerikkomusten seurauksena määrättävä ajoneuvokohtainen liikennevirhemaksu on hallinnollinen sanktio, josta säädetään tieliikennelain 6 luvussa. Uuden tieliikennelain yhteydessä nämä vähäiset liikennerikkomukset siirrettiin rikosoikeuden järjestelmästä hallinnolliseen järjestelmään. Niiden määräämiseen sovelletaan hallintolakia ja seuraamusmaksu määrätään hallintopäätöksellä.

Se, että vähäiset liikennerikkomukset siirrettiin hallinnolliseen järjestelmään, ei ole poistanut rikkomuksilta niiden rikosoikeudellista luonnetta. Tästä seuraa, että niitä määrättäessä on otettava huomioon erityiset rikosoikeudelliset oikeusturvatakeet, joita ovat muun muassa syyttömyysolettama, itsekriminointisuoja ja kaksoisrangaistavuuden kielto.

Tutkielmassa on tarkasteltu valitun sääntelyratkaisun vaikutusta oikeusturvan kokonaisuuteen. Ajoneuvokohtaisen liikennevirhemaksun määrääminen perustuu vastuuolettamaan ja asianosaiselle varataan maksua määrättäessä tilaisuus selvityksen antamiseen vain erityisestä syystä. Seuraamusmaksun saaneen etukäteiset oikeussuojakeinot ovat siten vähäiset. Maksun ensivaiheen muutoksenhaku on toteutettu oikaisuvaatimusjärjestelmällä, jota voidaan pitää lain tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaisena ratkaisuna kyseisen maksun kaltaisille massaluonteisille asiaryhmille. Varsinaiset muutoksenhakukeinot eivät sinällään poikkea rakenteellisesti siitä, mitä on käytetty muissa vastaavanlaisissa maksuissa, mutta etenkin etukäteisten oikeussuojakeinojen vähäisyydestä johtuen on käytännössä syntynyt tilanteita, joissa on jäänyt voimaan asiallisesti vääriä ratkaisuja.

Aktiivisella hallintolain 8 luvun asiavirheen korjaamista koskevien säännöksien soveltamisella voidaan paikata tätä oikeussuojavajetta. Tämän oikeussuojakeinon käyttämisen tärkeyttä korostaa se, että asiavirheen korjaaminen on ylimääräisen muutoksenhaun ohella viimesijainen keino muuttaa lainvoimaista päätöstä. Hallintoasian käsittelyn tavoitteena on saada aikaan lainmukainen ja aineellisesti oikea ratkaisu, jonka vuoksi on tärkeää, että virheellinen päätös tulee korjattua ja rangaistusluonteinen seuraamusmaksu määrättyä oikealle henkilölle.