Väkivaltarikokset ja nuori rikoksentekijä : rangaistuksen mittaaminen ja rangaistuslajin valinta
Juntunen, Tanja-Maria (2023)
Lapin yliopisto
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231203150859
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231203150859
Tiivistelmä
Tämä tutkielma käsittelee rangaistuksen mittaamista ja rangaistuslajin valintaa nuorten rikoksentekijöiden eli 15–20-vuotiaiden tekemissä väkivaltarikoksissa. Tutkimus on lainopillinen. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia rangaistuksia nuorten rikoksentekijöiden tekemistä väkivaltarikoksista tuomitaan ja millä tavoin rikoksentekijän nuori ikä otetaan huomioon rangaistuksen mittaamisessa ja rangaistuslajin valinnassa, erityisesti ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välisessä lajinvalinnassa. Aihetta lähestytään tutkimuksessa lainsäädännön, esitöiden ja oikeuskirjallisuuden kautta sekä havainnollistetaan oikeuskäytännön avulla mittaamisharkintaan ja lajinvalintaan vaikuttavia perusteita.
Alle 18-vuotiaille tuomitaan rangaistukset noudattaen rikoslain 6 luvun 8 §:n mukaista lievennettyä rangaistusasteikkoa ja heidän kohdallaan vapaudessa täytäntöönpantavia seuraamuksia voidaan pitää pääsääntönä. Rikoslain 6 luvun 9 §:n mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ei kuitenkaan saa tuomita ehdottomaan vankeusrangaistukseen, elleivät painavat syyt sitä vaadi. Ehdotonta vankeutta puoltavat painavat syyt voivat liittyä ennen kaikkea rikoksen vakavuuteen, tekijän menettelyn moitittavuuteen sekä syyllistymiseen lyhyen ajan sisällä toistuvasti uusiin rikoksiin.
Myös 18–20-vuotiaan rikoksentekijän iällä ja henkilöön liittyvillä seikoilla on merkitystä rangaistuksen määräämisessä. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että 18–20-vuotiaalle tuomittavaa rangaistusta voidaan kohtuullistaa rikoslain 6 luvun 7 §:n 2 kohdan nojalla ja vankeusrangaistus tulee määrättäväksi heidän kohdallaan ehdollisena useammin kuin yli 21 vuotta täyttäneiden kohdalla. Pitkiä laitosrangaistuksia tulee myös tässä ikäryhmässä pyrkiä välttämään. 18–20-vuotiaan rikoksentekijän iän huomioon ottaminen rangaistuksen määräämisessä korostuu erityisesti tilanteissa, joissa tekijäkumppaniin sovelletaan rikoslain 6 luvun 8 §:n mukaista lievennettyä rangaistusasteikkoa ja ikäero tekijöiden välillä on pieni.
Alle 18-vuotiaille tuomitaan rangaistukset noudattaen rikoslain 6 luvun 8 §:n mukaista lievennettyä rangaistusasteikkoa ja heidän kohdallaan vapaudessa täytäntöönpantavia seuraamuksia voidaan pitää pääsääntönä. Rikoslain 6 luvun 9 §:n mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta ei kuitenkaan saa tuomita ehdottomaan vankeusrangaistukseen, elleivät painavat syyt sitä vaadi. Ehdotonta vankeutta puoltavat painavat syyt voivat liittyä ennen kaikkea rikoksen vakavuuteen, tekijän menettelyn moitittavuuteen sekä syyllistymiseen lyhyen ajan sisällä toistuvasti uusiin rikoksiin.
Myös 18–20-vuotiaan rikoksentekijän iällä ja henkilöön liittyvillä seikoilla on merkitystä rangaistuksen määräämisessä. Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että 18–20-vuotiaalle tuomittavaa rangaistusta voidaan kohtuullistaa rikoslain 6 luvun 7 §:n 2 kohdan nojalla ja vankeusrangaistus tulee määrättäväksi heidän kohdallaan ehdollisena useammin kuin yli 21 vuotta täyttäneiden kohdalla. Pitkiä laitosrangaistuksia tulee myös tässä ikäryhmässä pyrkiä välttämään. 18–20-vuotiaan rikoksentekijän iän huomioon ottaminen rangaistuksen määräämisessä korostuu erityisesti tilanteissa, joissa tekijäkumppaniin sovelletaan rikoslain 6 luvun 8 §:n mukaista lievennettyä rangaistusasteikkoa ja ikäero tekijöiden välillä on pieni.