Hankintayksikön tiedonantovelvollisuus puitejärjestelyssä erityisesti ennakoidun arvon ja määrän osalta

Abstract

Tutkielma käsittelee julkisten hankintojen puitejärjestelymenettelyssä olevaa hankintayksikön ilmoitusvelvollisuutta koskien hankinnan laajuuden ilmoittamista hankinnan ennakoidun arvon ja määrän sekä toisaalta enimmäisarvon ja -määrän kautta. Lisäksi tutkielmassa selvitetään, millainen vaikutus tämän arvion ylittämisellä on oikeudellisessa mielessä puitesopimukseen. Teemaa on tarkasteltu niin hankintayksiköiden itse tekemien kuin yhteishankintayksiköiden tekemien puitejärjestelyjen kautta.

Tutkielman teema pohjautuu vuonna 2021 annettuun EUT:n ratkaisuun asiassa C-23/20 Simonsen & Weel sekä vuonna 2017 annettuun ratkaisuun Coopservice. Tutkielman metodi on lainopillinen, eli oikeusdogmaattinen. Näin ollen tutkielmassa selvitetään olemassa olevaa lainsäädäntöä sekä sen pohjalta tehtyjä oikeusratkaisuja niin EUT:n kuin kotimaisen KHO:n tasolla. Tutkielman teemaa on rajattu käsittämään ainoastaan klassisen hankintadirektiivin ja hankintalain alaiset hankinnat. Näin ollen käsittelyn ulkopuolelle on rajattu niin kansallisen kynnysarvon alle jäävät pienhankinnat, hankintalain säännöksellä sen soveltamisalueen ulkopuolelle rajatut hankinnat sekä erityisalojen hankintadirektiivin ja erityisalojen hankintalain soveltamisalaan kuuluvat hankinnat.

Työstä käy ilmi, että haasteita ilmoittamisessa on erityisesti ollut hankintayksiköiden, niiden määrien ja niitä koskevien lisätietojen ilmoittamisessa. Erityisesti suomalaisessa oikeuskäytännössä on ollut tapauksia, jossa ilmoitetaan osa hankintayksiköistä mukaan kaiken varalta, vaikka onkin tiedossa, että kyseinen hankintayksikkö ei todennäköisesti järjestelyä tule tulevaisuudessa käyttämään. Tällä toimenpiteellä on katettu hankintalain vaade hankintayksiköiden nimenomaisesta mainitsemisesta hankinta-asiakirjoissa. Lisäksi haasteita on ollut erityisesti ennakoitujen arvojen ja määrien ilmoittamisessa. Vain riittävällä tarkkuudella ilmoitetut tiedot takaavat muun muassa avoimuusperiaatteen ja tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun periaatteen ja siten edistävät niin Euroopan unionin sisämarkkinoita kasvattaen samalla kilpailua.