Hankintayksikön velvollisuus valvoa hankintasopimuksen toteutumista
Ala-Maakala, Emilia (2023)
Lapin yliopisto
2023
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231214154504
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231214154504
Tiivistelmä
Julkisilla hankinnoilla tarkoitetaan julkisilla varoilla tehtäviä tavara-, palvelu- tai urakkahankintoja. Julkiset hankinnat ovat taloudellisesti merkittäviä ja niitä on säännelty Euroopassa jo 1970-luvulta lähtien. Julkisoikeudellisen sääntelyn tarkoituksena on luoda rajoja lainsäädäntö-, hallinto- ja tuomiovaltaa käyttäville julkisorganisaatioille sekä säännellä niiden toimintaa. Hankintalainsäädäntö painottuu pääasiallisesti hankintaprosessin aikaan eikä se siten sääntele sopimuskauden aikaisia tapahtumia.
Hankintasopimus on yksityisoikeudellinen sopimus, joten siihen sovelletaan sopimusoikeudellisia säännöksiä ja periaatteita. Kansallisen sopimusoikeuden etu on laaja sopimusvapaus sopimusosapuolille. Tätä etua rajoitetaan kuitenkin hankintalainsäädännöllä. Hankintasopimukset ovat pitkälti sopimusvapauden piirissä, vaikka hankintalaki säänteleekin tiettyjä hankintasopimuksen osia, kuten sopimuksen tekemistä ja muuttamista. Onnistunut hankintaprosessi edellyttää siis sopimusosaamista ja sopimuksen hallintaa. Hankintasopimus ja sen syntyminen ovat keskeisimpiä asioita hankintaa suunniteltaessa. Sopimuksen ehdot tulee laatia suunnitteluvaiheessa jo siten, että mahdollisesti sopimuskaudella realisoituva muutos ei aiheuta olennaisia sopimusmuutoksia hankintaan.
Hankinnan kohteen huolellinen määrittely sekä tarjouspyynnön ja sen liitteiden suunnittelu ovat keskeisessä osassa sopimusmuutosten vähentämiseksi. Pacta sunt servanda eli sopimuksen sitovuusperiaate päätee myös hankintasopimuksiin. Pacta sunt servanda -periaatetta rajoittaa kuitenkin hankintalain 136 §. Kyseinen säännös antaa hankintayksikölle mahdollisuuden muuttaa hankintasopimusta sopimuskaudella huolimatta pacta sunt servanda -periaatteen mukaisesta sopimuksen sitovuudesta. Hankintayksiköiden tulee varmistua, että toinen osapuoli toimii sopimuksen mukaisesti, jolloin sopimusoikeudellinen pacta sunt servanda -periaate toteutuu. Hankintayksikön tulee siis valvoa hankintasopimusten ehtojen täyttymistä.
Hankintasopimus on yksityisoikeudellinen sopimus, joten siihen sovelletaan sopimusoikeudellisia säännöksiä ja periaatteita. Kansallisen sopimusoikeuden etu on laaja sopimusvapaus sopimusosapuolille. Tätä etua rajoitetaan kuitenkin hankintalainsäädännöllä. Hankintasopimukset ovat pitkälti sopimusvapauden piirissä, vaikka hankintalaki säänteleekin tiettyjä hankintasopimuksen osia, kuten sopimuksen tekemistä ja muuttamista. Onnistunut hankintaprosessi edellyttää siis sopimusosaamista ja sopimuksen hallintaa. Hankintasopimus ja sen syntyminen ovat keskeisimpiä asioita hankintaa suunniteltaessa. Sopimuksen ehdot tulee laatia suunnitteluvaiheessa jo siten, että mahdollisesti sopimuskaudella realisoituva muutos ei aiheuta olennaisia sopimusmuutoksia hankintaan.
Hankinnan kohteen huolellinen määrittely sekä tarjouspyynnön ja sen liitteiden suunnittelu ovat keskeisessä osassa sopimusmuutosten vähentämiseksi. Pacta sunt servanda eli sopimuksen sitovuusperiaate päätee myös hankintasopimuksiin. Pacta sunt servanda -periaatetta rajoittaa kuitenkin hankintalain 136 §. Kyseinen säännös antaa hankintayksikölle mahdollisuuden muuttaa hankintasopimusta sopimuskaudella huolimatta pacta sunt servanda -periaatteen mukaisesta sopimuksen sitovuudesta. Hankintayksiköiden tulee varmistua, että toinen osapuoli toimii sopimuksen mukaisesti, jolloin sopimusoikeudellinen pacta sunt servanda -periaate toteutuu. Hankintayksikön tulee siis valvoa hankintasopimusten ehtojen täyttymistä.