Ennakkoratkaisupyyntöjen esteet kotimaisissa tuomioistuimissa

Abstract

Ennakkoratkaisupyynnöt ovat välttämätön osa yhteisen eurooppalaisen oikeusjärjestelmän kehitystä ja integraation vahvistamista. Kansallisten tuomareiden rooli on näin ollen hyvin keskeinen, sillä he tekevät päätökset ennakkoratkaisupyyntöjen tekemisestä. Suomalaiset tuomarit ovat kuitenkin tehneet vain vähän ennakkoratkaisupyyntöjä Suomen 20-vuotisen EU-jäsenyyden aikana. Tässä tutkimuksessa selvitettiin ne esteet, jotka estävät kotimaisia tuomareita tekemästä ennakkoratkaisupyyntöjä. Tutkimuksen tarkoitus on muodostaa kokonaiskuva ennakkoratkaisupyyntöjen esteistä ja täyttää muun oikeustieteellisen tutkimuksen puutteellisuutta aiheesta.

Tutkimus toteutettiin teoreettisten menetelmien ja empiirisen tutkimusmenetelmän avulla, mikä oli erityisen tärkeä laadukkaiden tutkimustulosten saavuttamiseksi. Se toteutettiin anonyymin haastattelun muodossa, johon osallistui kymmenen tuomaria eri oikeusasteista.

Tutkimuksen mukaan ennakkoratkaisupyyntöjen esteitä ovat Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä määrittelemät oikeudelliset doktriinit, joita kotimaiset tuomarit väärinkäyttävät välttääkseen ennakkoratkaisupyynnön tekemisen. Lisäksi ennakkoratkaisupyynnön voi estää pyynnöstä aiheutuva kansallisen prosessin viivästyminen, sillä viivästyminen aiheuttaa negatiivisia seurauksia asianosaisille. Myös tuomareiden resurssit, ennakkoluulot ja asenteet voivat estää ennakkoratkaisun pyytämisen.