Virtuaalivaluuttapalveluja tarjoavien toimijoiden velvollisuus tuntea asiakas rahanpesusäännösten näkökulmasta

Abstract

Mennyt vuosikymmen toi yleiseen tietoisuuteen uuden ilmiön: virtuaalivaluutat. Suuren yleisön kiinnostus on viime vuosina kohdistunut etenkin virtuaalivaluuttojen käyttöön sijoituskohteina. Virtuaalivaluuttoihin kohdistuva mielenkiinto on, arvonnousun ohella, kohdistunut niiden tietotekniseen olemukseen. Suurin osa virtuaalivaluutoista pohjautuu salausalgoritmeihin ja hajautettuihin, tietoteknisesti tarkasteltavissa oleviin julkisiin lohkoketjuihin, mutta lohkoketjujen perusteella ei voi päätellä yksittäisten virtuaalivaluuttayksiköiden haltijoita. Virtuaalivaluutat ovatkin luonteeltaan anonyymeja, koska yksittäisten virtuaalivaluuttayksiköiden todellisia haltijoita ei useinkaan pystytä suoraan selvittämään, mutta vastaavasti virtuaalivaluutan käyttäessä julkista lohkoketjua, tai muuta julkista hajautettua tilikirjaa, ovat kaikki virtuaalivaluuttasiirrot julkisesti nähtävillä.

Anonyymin luonteen vuoksi virtuaalivaluuttoja ja virtuaalivaluuttajärjestelmiä onkin käytetty laittomaan toimintaan. Suomessa virtuaalivaluuttojen käyttö on liittynyt erityisesti huumausaine- ja petosrikollisuuteen. Kansainvälisesti virtuaalivaluuttojen käyttöä on yhdistetty huumausainerikollisuuteen, ihmiskauppaan ja laittomaan asekauppaan. Koska virtuaalivaluutoilla ei ole itseisarvoa, korostuu virtuaalivaluuttoihin liittyvän laittoman toiminnan torjunnassa niiden toimijoiden rooli, jotka vaihtavat virtuaalivaluuttoja laillisiin maksuvälineisiin kuten euroon, tai muihin hyödykkeisiin.

Tutkimuksessa on selvitetty virtuaalivaluuttapalveluja tarjoavien toimijoiden velvollisuutta tuntea asiakas rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen, joukkotuhoaseiden rahoittamisen estämisen ja pakotesäännösten noudattamisen näkökulmasta. Asiakkaan tunteminen käsittää niin asiakkaan tunnistamisen, kuin myös asiakkaan toiminnan luonteen ja varojen alkuperän varmistamisen osana asiakassuhteen riskiperusteista arviointia. Vaikka asiakkaan tuntemista koskeva sääntely löytyy kansallisista säännöksistä, pohjautuvat ne pitkälti Euroopan unionin oikeuteen, jossa välittyy globaalin yhteistyön tuloksena muodostuneet FATF:n suositukset.

The past decade brought a new phenomenon into the public consciousness: cryptocurrencies. The general interest of the public has particularly focused on the use of cryptocurrencies as investment assets in recent years. The interest in cryptocurrencies, alongside their appreciation, has been directed towards their technological nature. Most cryptocurrencies are based on cryptographic algorithms and decentralized, technically transparent public blockchains. However, from blockchains alone, one cannot infer the owners of individual cryptocurrency units. Cryptocurrencies are inherently anonymous because the true owners of individual cryptocurrency units are often not directly identifiable. Nevertheless, when using a public blockchain or another public distributed ledger, all cryptocurrency transactions are publicly visible.

Due to their anonymous nature, cryptocurrencies and cryptocurrency systems have been used for illicit activities. In Finland, the use of cryptocurrencies has been particularly associated with drug-related and fraudulent criminal activities. Internationally, the use of cryptocurrencies has been linked to drug trafficking, human trafficking, and illegal arms trading. Since cryptocurrencies have no intrinsic value, the role of those who exchange cryptocurrencies for legal currencies such as the euro or other commodities becomes crucial in combating illegal activities associated with cryptocurrencies.

The research has examined the obligations of entities providing cryptocurrency services to be aware of their customers from the perspectives of anti-money laundering, counter-terrorism financing, preventing the financing of weapons of mass destruction, and compliance with sanctions regulations. Knowing the customer involves both identifying the customer and ensuring the nature of the customer's activities and the origin of funds as part of the risk-based assessment of the customer relationship. Although regulations regarding customer identification are found in national laws, they are largely based on European Union law, reflecting the recommendations of the Financial Action Task Force (FATF) that have emerged as a result of global cooperation.