Pitkään tai toistuvasti hatkaavat nuoret sosiaalityön haasteena
Virolainen, Maria (2024)
Virolainen, Maria
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402055675
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402055675
Tiivistelmä
Hatkaaminen eli nuorten luvaton poissaolo sijaishuoltopaikasta on merkittävä ongelma lastensuojelulle. Tässä pro gradu tutkielmassa tavoitteena oli tutkia sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä pitkästä tai toistuvasta hatkaamisesta ilmiönä sekä sitä, millaisia haasteita sosiaalityöntekijöillä on työskentelyssä pitkään tai toistuvasti hatkaavien nuorten kanssa.
Tutkielmani on luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen. Tutkimusaineisto muodostuu yhden hyvinvointialueen sijaishuollon sosiaalityöntekijöiden kahdesta ryhmähaastattelusta, joissa oli yhteensä 6 haastateltavaa. Tutkimukseni viitekehys rakentuu sosiaalityön ammattietiikan, moraalisen järkeilyn ja lapsen edun käsitteiden ympärille, joiden kautta tarkastelen lastensuojelun sijaishuollon sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä työskentelystä pitkään tai toistuvasti hatkassa olleiden nuorten kanssa.
Sosiaalityöntekijät näkivät pitkän tai toistuvan hatkaamisen kompleksisena ongelmana. Heidän mielestään pitkään tai toistuvasti hatkassa olevat lapset ja nuoret ovat hyvin heterogeeninen ryhmä ja heillä on hyvin erilaisia taustoja, elämäntilanteita, haasteita ja sitä kautta myös tuen tarpeita. Aineiston perusteella pitkään tai toistuvasti hatkassa olevien nuorten joukosta kuitenkin muodostui tietynlainen nuorten riskiryhmä, joilla ongelmat ovat kasautuneet ja kietoutuneet yhteen.
Aineiston perusteella paikansin pitkään tai toistuvasti hatkassa olevien nuorten auttamiseen liittyvät haasteet seuraavasti; jännitteeseen nuoren tukemisen ja kontrolloimisen välillä, nuoren ja vanhempien sekä sosiaalityöntekijän väliseen yhteistyösuhteeseen, moniammatilliseen yhteistyön toimivuuteen, palveluiden puutteisiin sekä työntekijöiden kokemaan keinottomuuteen auttaa pitkään tai toistuvasti hatkaavia nuoria.
Tutkielmani on luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen. Tutkimusaineisto muodostuu yhden hyvinvointialueen sijaishuollon sosiaalityöntekijöiden kahdesta ryhmähaastattelusta, joissa oli yhteensä 6 haastateltavaa. Tutkimukseni viitekehys rakentuu sosiaalityön ammattietiikan, moraalisen järkeilyn ja lapsen edun käsitteiden ympärille, joiden kautta tarkastelen lastensuojelun sijaishuollon sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä työskentelystä pitkään tai toistuvasti hatkassa olleiden nuorten kanssa.
Sosiaalityöntekijät näkivät pitkän tai toistuvan hatkaamisen kompleksisena ongelmana. Heidän mielestään pitkään tai toistuvasti hatkassa olevat lapset ja nuoret ovat hyvin heterogeeninen ryhmä ja heillä on hyvin erilaisia taustoja, elämäntilanteita, haasteita ja sitä kautta myös tuen tarpeita. Aineiston perusteella pitkään tai toistuvasti hatkassa olevien nuorten joukosta kuitenkin muodostui tietynlainen nuorten riskiryhmä, joilla ongelmat ovat kasautuneet ja kietoutuneet yhteen.
Aineiston perusteella paikansin pitkään tai toistuvasti hatkassa olevien nuorten auttamiseen liittyvät haasteet seuraavasti; jännitteeseen nuoren tukemisen ja kontrolloimisen välillä, nuoren ja vanhempien sekä sosiaalityöntekijän väliseen yhteistyösuhteeseen, moniammatilliseen yhteistyön toimivuuteen, palveluiden puutteisiin sekä työntekijöiden kokemaan keinottomuuteen auttaa pitkään tai toistuvasti hatkaavia nuoria.