Pakottava kontrolli parisuhdeväkivaltaa kokevien naisten arjessa ja avunsaannin mahdollisuuksissa
Seppälä, Tiiamaria (2024)
Seppälä, Tiiamaria
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402086320
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202402086320
Tiivistelmä
Tämän tutkielman lähtökohtana on tehdä näkyväksi pakottavaa kontrollia parisuhteessa tapahtuvan väkivallan kontekstissa sekä avun hakemisen ja saamisen haasteita. Tutkimuksessa kysytään, miten pakottava kontrolli ilmenee parisuhdeväkivaltaa kokeneiden naisten arjessa sekä miten se heijastuu avun hakemisen ja saamisen mahdollisuuksiin. Tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka teoreettisena viitekehyksenä on parisuhdeväkivallan ja pakottavan kontrollin käsitteet sekä sukupuolistunut väkivalta. Aineisto on valmis tutkimusaineisto, joka on kerätty osana Viola – Väkivallasta vapaaksi ry:n Väkivaltatyön yhteensovitettujen toimintamallien arviointi -hanketta vuosina 2018–2020. Tutkimuksen aineiston analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia.
Tutkimustulosten mukaan pakottava kontrolli heijastuu naisten arkeen niin väkivaltaisen parisuhteen aikana kuin sen jälkeenkin. Suhteen aikana naiset kokevat pelkoa, uhkailua, eristämistä, alentamista sekä kontrollointia. Naiset kehittävät erilaisia selviytymiskeinoja pakottavan kontrollin otteessa selviytymisen ja suhteesta irtautumisen mahdollistamiseksi. Naiset yrittävät korjata suhdetta, muuttaa omaa käytöstään, ennakoida tilanteita, ylläpitää toivoa, kieltää väkivaltaa itseltään ja muilta sekä laativat turva- tai pakosuunnitelmia. Pakottava kontrolli heijastuu myös suhteesta lähtemiseen ja eron jälkeiseen aikaan. Moni joutuu käymään entisen kumppanin kanssa oikeustaisteluja lasten asioista ja yhteisestä omaisuudesta eron jälkeen. Eron jälkeen entinen kumppani usein pyrki jatkamaan pakottavaa ja kontrolloivaa käyttäytymistä toteuttamalla digitaalista väkivaltaa tai käyttämällä yhteisiä lapsia väkivallan välineenä.
Tutkimustuloksina pakottava kontrolli näyttää haastavan avun hakemista ja saamista. Avun hakemiseen liittyy pelkoa ja väkivallan sanoittamisen vaikeutta. Erilaiset tunteet vaikeuttavat naisten hakeutumista avun piiriin ja toisaalta jotkin tunteet sysäävät hakemaan apua. Tutkimustulosten perusteella väkivalta olisi voitu huomata aikaisemmin, mutta parisuhdeväkivallan tabumaisuus sekä eri ammattilaisten tiedon puute parisuhdeväkivallan muodoista, ja palveluista haastavat oikea-aikaisen ja oikeanlaisen avun saamista. Tutkimustulosten mukaan lainsäädäntö ei tällä hetkellä tarjoa tarpeeksi apua ja suojaa pakottavan kontrollin uhreille. Tutkimus osoittaa, että väkivallan eri muodoista tarvitaan lisää tietoa niin väkivallan uhreille kuin auttajillekin. Tiedon lisäämisellä ja julkisella keskustelulla voidaan vaikuttaa palveluiden selkeyttämiseen ja parantamiseen sekä yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja lainsäädäntöön.
Tutkimustulosten mukaan pakottava kontrolli heijastuu naisten arkeen niin väkivaltaisen parisuhteen aikana kuin sen jälkeenkin. Suhteen aikana naiset kokevat pelkoa, uhkailua, eristämistä, alentamista sekä kontrollointia. Naiset kehittävät erilaisia selviytymiskeinoja pakottavan kontrollin otteessa selviytymisen ja suhteesta irtautumisen mahdollistamiseksi. Naiset yrittävät korjata suhdetta, muuttaa omaa käytöstään, ennakoida tilanteita, ylläpitää toivoa, kieltää väkivaltaa itseltään ja muilta sekä laativat turva- tai pakosuunnitelmia. Pakottava kontrolli heijastuu myös suhteesta lähtemiseen ja eron jälkeiseen aikaan. Moni joutuu käymään entisen kumppanin kanssa oikeustaisteluja lasten asioista ja yhteisestä omaisuudesta eron jälkeen. Eron jälkeen entinen kumppani usein pyrki jatkamaan pakottavaa ja kontrolloivaa käyttäytymistä toteuttamalla digitaalista väkivaltaa tai käyttämällä yhteisiä lapsia väkivallan välineenä.
Tutkimustuloksina pakottava kontrolli näyttää haastavan avun hakemista ja saamista. Avun hakemiseen liittyy pelkoa ja väkivallan sanoittamisen vaikeutta. Erilaiset tunteet vaikeuttavat naisten hakeutumista avun piiriin ja toisaalta jotkin tunteet sysäävät hakemaan apua. Tutkimustulosten perusteella väkivalta olisi voitu huomata aikaisemmin, mutta parisuhdeväkivallan tabumaisuus sekä eri ammattilaisten tiedon puute parisuhdeväkivallan muodoista, ja palveluista haastavat oikea-aikaisen ja oikeanlaisen avun saamista. Tutkimustulosten mukaan lainsäädäntö ei tällä hetkellä tarjoa tarpeeksi apua ja suojaa pakottavan kontrollin uhreille. Tutkimus osoittaa, että väkivallan eri muodoista tarvitaan lisää tietoa niin väkivallan uhreille kuin auttajillekin. Tiedon lisäämisellä ja julkisella keskustelulla voidaan vaikuttaa palveluiden selkeyttämiseen ja parantamiseen sekä yhteiskunnallisiin rakenteisiin ja lainsäädäntöön.