IPC-N ohjaajien kokemuksia IPC-N -menetelmäohjauksesta
Harju, Janika (2023)
Lapin yliopisto
2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024031711621
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024031711621
Tiivistelmä
Tämän gradututkimuksen tarkoituksena oli tutkia IPC-N-menetelmäohjaukseen osallistuneiden ammattilaisten henkilökohtaisia kokemuksia IPC-N menetelmäohjauksesta. Tarkoituksena oli myös saada selville mitä IPC-menetelmäohjauksen käyneet ammattilaiset toivovat menetelmäohjauksen lisäksi tukemaan IPC-N-intervention käyttöä. Tutkimuksessa vastattiin tutkimuskysymyksiin: Millainen menetelmäohjaus tukee IPC-N-intervention käyttöä? Mitä menetelmäohjauksen lisäksi toivotaan menetelmän käytön tueksi? Tutkimus on ajankohtainen, sillä psykososiaalisten menetelmien koulutukset ovat keskeisessä roolissa kansallisessa mielenterveystyön kehittämisessä eikä IPC-N-menetelmäohjausta koskevaa tutkimusta ei ole juurikaan saatavilla.
Tutkimuksen teoreettinen kehys rajattiin käsittelemään masennuksen hoitoa sekä tunnistamista perustasolla nuorten arkiympäristössä sekä näyttöön perustuvaa IPC-N-interventiota. Tutkimuksen aineisto koostui 74 vastauksesta. Aineisto kerättiin Psykososiaalisten menetelmien käyttöönoton koordinointi OYS-yhteistyöalueelle -hankkeessa kehitetyn sähköisen Webropol-kyselyn avulla. Tutkimuksen kohteena olivat hankkeen toteuttamaan IPC-N-menetelmäohjaajakoulutukseen vuoden ajan osallistuneet IPC-N-ohjaajat. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jossa hyödynnetään myös määrällistä tutkimusta. Tutkimuksen vastaajien kokemuksellisen tiedon merkitys sai tutkimuksessa paljon painoarvoa ja tämän vuoksi tutkimus painottui vahvasti laadulliseen analyysiin.
Tutkimustulosten perusteella IPC-N-menetelmäohjaukseen osallistuneet interventiokoulutettavat kokivat vuoden mittaisen menetelmäohjauksen riittävänä, sisällön kattavana sekä menetelmäohjauksen säännöllisyyden tukevan IPC-N-menetelmän käyttöä. Menetelmäohjauksen ryhmämuotoisuus koettiin tutkimuksessa tärkeäksi. Vertaistuen ja ryhmän hyöty IPC-N-menetelmän käytön tukena osoittautui IPC-N-koulutettaville arvokkaaksi. Useat IPC-N-ohjaajat eivät toivoneet mitään lisää menetelmäohjaukseen. Tutkimustuloksissa nousi esiin kuitenkin, että merkittävä osa IPC-N-ohjaajista toivoi työarjessaan esihenkilön tukea IPC-N-intervention käyttöön. IPC-N-ohjaajat toivoivat myös, että esihenkilöllä olisi enemmän ymmärrystä ja tietoa IPC-N-interventiosta. Tutkimuksessa nousi esiin, että IPC-N-menetelmäohjaukseen osallistuneet ammattilaisten toivoivat menetelmäohjaukselta nykyistä enemmän käytännön esimerkkitapauksia, teorian läpikäymistä sekä selkeää IPC-runkoa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat IPC-N-menetelmäohjauksen tukevan hyvin IPC-N-intervention käyttöä ja näin ollen juurtumista palvelujärjestelmään. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää IPC-N-menetelmäohjauksen kehittämisessä ja IPC-N-intervention sekä muiden psykososiaalisten menetelmien implementoinnissa.
Tutkimuksen teoreettinen kehys rajattiin käsittelemään masennuksen hoitoa sekä tunnistamista perustasolla nuorten arkiympäristössä sekä näyttöön perustuvaa IPC-N-interventiota. Tutkimuksen aineisto koostui 74 vastauksesta. Aineisto kerättiin Psykososiaalisten menetelmien käyttöönoton koordinointi OYS-yhteistyöalueelle -hankkeessa kehitetyn sähköisen Webropol-kyselyn avulla. Tutkimuksen kohteena olivat hankkeen toteuttamaan IPC-N-menetelmäohjaajakoulutukseen vuoden ajan osallistuneet IPC-N-ohjaajat. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jossa hyödynnetään myös määrällistä tutkimusta. Tutkimuksen vastaajien kokemuksellisen tiedon merkitys sai tutkimuksessa paljon painoarvoa ja tämän vuoksi tutkimus painottui vahvasti laadulliseen analyysiin.
Tutkimustulosten perusteella IPC-N-menetelmäohjaukseen osallistuneet interventiokoulutettavat kokivat vuoden mittaisen menetelmäohjauksen riittävänä, sisällön kattavana sekä menetelmäohjauksen säännöllisyyden tukevan IPC-N-menetelmän käyttöä. Menetelmäohjauksen ryhmämuotoisuus koettiin tutkimuksessa tärkeäksi. Vertaistuen ja ryhmän hyöty IPC-N-menetelmän käytön tukena osoittautui IPC-N-koulutettaville arvokkaaksi. Useat IPC-N-ohjaajat eivät toivoneet mitään lisää menetelmäohjaukseen. Tutkimustuloksissa nousi esiin kuitenkin, että merkittävä osa IPC-N-ohjaajista toivoi työarjessaan esihenkilön tukea IPC-N-intervention käyttöön. IPC-N-ohjaajat toivoivat myös, että esihenkilöllä olisi enemmän ymmärrystä ja tietoa IPC-N-interventiosta. Tutkimuksessa nousi esiin, että IPC-N-menetelmäohjaukseen osallistuneet ammattilaisten toivoivat menetelmäohjaukselta nykyistä enemmän käytännön esimerkkitapauksia, teorian läpikäymistä sekä selkeää IPC-runkoa.
Tutkimuksen tulokset osoittavat IPC-N-menetelmäohjauksen tukevan hyvin IPC-N-intervention käyttöä ja näin ollen juurtumista palvelujärjestelmään. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää IPC-N-menetelmäohjauksen kehittämisessä ja IPC-N-intervention sekä muiden psykososiaalisten menetelmien implementoinnissa.