Opettajien ajatuksia koulupuutarhatoiminnasta Variskan yhtenäiskoulussa

Abstract

Koulupuutarhatoiminnalla on pitkät perinteet Suomessa ja puutarhatoiminta oli yleistä kouluissa kansakoulun aikaan. Puutarhatoiminta vähentyi peruskoulun tulon myötä, mutta kiinnostus sitä kohtaan on viime vuosina taas lisääntynyt. Puutarhatoimintaan liittyvän kotimaisen ja kansainvälisen tutkimuksen kiinnostuksen kohteena ovat olleet muun muassa puutarhatoiminnan vaikutukset oppimiseen sekä opettajien kokemukset toiminnasta.

Tutkimuksen aiheena on Variskan yhtenäiskoulun koulupuutarhatoiminta. Tutkimuskoulu on noin 560 oppilaan yhtenäiskoulu Vaasassa. Koulussa opiskellaan vuosiluokilla 1–9. Tutkimuksessa selvitettiin, millaista tutkimuskoulun puutarhatoiminta on; miten ja minkä oppiaineiden opetuksessa puutarhoja on hyödynnetty, millaisia kokemuksia puutarhassa toteutetusta opetuksesta on, minkä tekijöiden koettiin edistävän ja minkä estävän puutarhojen hyödyntämistä opetuksessa sekä sitä, miten toimintaa voisi kehittää tulevaisuudessa. Tutkimusaineisto kerättiin tutkimuskoulun opettajille suunnatulla Webropol-kyselyllä ja siihen oli mahdollista vastata 8.-31.3.2023 välisenä aikana.

Lopullinen aineisto koostui 33 vastauksesta. Aineiston analyysissä käytettiin lukumääräprosentti- ja tunnuslukutarkasteluja. Monimuuttujamenetelmistä käytettiin pääkomponenttianalyysiä. Avointen kysymysten vastauksien analyysissä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Saatujen tulosten mukaan puutarhojen käyttöön opetuksessa liittyy erilaisia tavoitteita kuten esimerkiksi kasvituntemukseen, viljelyyn ja ruoan alkuperään liittyvien asioiden opettaminen, puutarha-alueiden historiaan tutustuminen sekä halu tarjota oppilaille vaihtelua luokkahuoneopiskeluun ja halu tarjota luontokokemuksia oppilaille. Puutarhojen ja niiden alueiden monipuolisesta käytöstä oli useita esimerkkejä aineistossa. Puutarhojen hyödyntäminen opetuksessa oli tuttua osalle kyselyyn osallistuneista opettajista, ja kiinnostusta puutarhojen hyödyntämiseen opetuksessa tulevaisuudessa esiintyi myös. Puutarhojen hyödyntäminen opetuksessa oli luontevaa varsinkin, mikäli opetettava aine linkittyi luontevasti puutarhaan ja ulkona opiskeluun. Opettajan henkilökohtaisen kiinnostuksen ja perehtyneisyyden koettiin edesauttavan opetuksen siirtämistä ulos luokkahuoneesta. Puutarhojen hyödyntämisen esteeksi nousivat muun muassa ajan puute ja oppiaineen sopimattomuus puutarhaopetukseen. Myös käytännön järjestelyjen vaiva ja kokemukset oman osaamisen ja taitojen puutteista koettiin olevan esteitä puutarhaopetuksen toteuttamiselle.