Yritystoiminnan korkovähennysrajoituksista : sääntelyn ylikansallisten juurien oikeutus ja kotimaisen lainsäädännön muutosmahdollisuudet

Abstract

OECD, eli Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö valmisteli vuosina 2013 – 2015 BEPS-projektissaan 15-kohtaisen ohjelman veropohjan rapautumisen ja voitonsiirron estämiseksi. Toimenpide-ehdotus 4 käsitteli varainsiirron estämistä ehdottamalla rajoituksia yritysten oikeuteen vähentää maksamansa korkoja veronalaisesta tulostaan. Sääntelyehdotuksen tarkoituksena on estää kansainvälisiä konserneja siirtämästä tuloja korkean verotuksen maissa sijaitsevista yrityksistään matalan verotuksen maissa sijaitseviin yrityksiin konsernin sisällä myönnettyjen lainojen korkojen avulla. BEPS-projektin tuloksena syntyneitä suosituksia, muun muassa suositus 4 korkovähennysoikeuden rajoittamisesta, on toimeenpantu 2016 valmistellulla ja julkaistulla ATAD:lla, eli Anti Tax Avoidance Direktiivillä. Hyvistä tarkoituksista huolimatta direktiivistä on esitetty kritiikkiä Euroopan unionin oikeuden ja verotuksen yleisten periaatteiden sivuuttamisesta tai kyseenalaisesta tulkinnasta. Kaikki EU-maat eivät myöskään ole myös OECD:n jäseniä, eikä ATAD:sta ole laadittu tyypillistä vaikutustenarviointia. Tilanne on oikeudellisesti epäselvä ja kirjallisuudessa kritiikkiä osakseen saanut, vaikkakin erityisestä lainsäätämisjärjestyksestä johtuen päätös direktiivin hyväksymisestä tuli olla yksimielinen. ATAD poikkeaa osittain yleisistä verotuksen periaatteista, mistä johtuen myös Suomi joutuu poikkeamaan kyseisistä periaatteista implementoidessaan sääntelyä. EU-periaatteiden osalta tilanne on yhä epäselvä. Korkovähennysrajoitukset ovat kuuluneet Suomen elinkeinoverolakiin jo vuodesta 2013, mutta ATAD:n implementoinnin johdosta EVL 18 a § ja 18 b § muuttuivat huomattavasti. EVL 18 a § sisältää käytännössä kolme rajoitusta, joista kaksi on euromääräisiä korkovähennysrajoituksia: 500 000 euron rajoitus (ATAD:ia edeltävä), 25 prosentin EBITDA:n rajoitus (ATAD:iin sisältyvä mutta jo aiemmin Suomessa voimassa), ja 3 miljoonan euron rajoitus. Korkotaso on noussut huomattavasti vuodesta 2022 lähtien, ja inflaatio vähentää käytännössä rahan arvoa vuosittain. Euromääräiset korkovähennysrajoitukset, ja erityisesti jo yli 10 vuotta soveltunut 500 000 euron rajoitus, vaikuttaisivat olleen kuitenkin voimassa muuttumattomina niiden säätämisestä asti. Herää kysymys euromääräisten korkorajoitusten ajankohtaisuudesta, sääntelyn aikana korkoihin valmistautumisesta, sekä mahdollisuuksista muuttaa sääntelyä. 500 000 euron korkorajoituksen nostamiselle ei näyttäisi olevan lainsäädännöllisiä esteitä, vaikkakin kahden toisiaan lähellä olevan euromääräisen korkorajoituksen olemassaolo voi olla epäkäytännöllistä. Prosenttiperusteista rajoitusta voidaan nostaa 30 prosenttiin. Pienenä maana Suomi voi hyötyä minimisääntöjen aiheuttamasta verokilpailusta, mutta vastaavasti korkosääntelyn kiristäminen voi ajaa sijoittajia muualle, varsinkin pienille maille verrattain korkean veroasteen maana.