Prosessiaikataulun rajoitukset välimiesmenettelyssä : kaipaako välimiesmenettelylaki prekluusiosääntelyä

Abstract

Tutkielma keskittyy kansalliseen ad hoc- ja institutionaaliseen välimiesmenettelyyn, jota säännellään joko välimiesmenettelylain tai institutionaalisten sääntöjen perusteella. Välimiesmenettely on yleisten tuomioistuinten tapaan riidanratkaisukeino, jonka tuloksena on sitova ja lopullinen ratkaisu. Välimiesmenettely on kaupallisiin riitoihin tarkoitettu yksityinen menettely, jolloin sen ehdottomiin etuihin kuuluvat ei julkiset tuomiot. Muita olennaisia hyötyjä ovat sen joutuisuus ja joustavuus.

Tutkielman näkökulma kohdistuu menetelmän prosessiaikatauluun ja aikataulurajoituksiin. Prosessiaikataulun tehokkuuden ja tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että aikataulua noudatetaan ja kunnioitetaan menetelmän aikana, joka edellyttää aikataulurajoitusten antamista. Aikataulurajoitukset ovat yleisiä ja yleisesti hyväksyttyjä menetelmässä niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla, mutta sääntelyä aikataulurajoituksista ei ole.

Prekluusio on yleisprosessuaalinen sanktio, jonka tarkoituksena on sulkea määräajan ulkopuolelle liian myöhään esitetyt seikat, vaatimukset ja todisteet. Alioikeusprekluusio on tullut sovellettavaksi oikeuskäytännön mukaan myös välimiesmenettelyssä. Liian ehdottomat prosessuaaliset sanktiot voisivat johtaa oikeudenmenetyksiin ja aineellisesti vääriin tuomioihin, jonka vuoksi on säädetty anteeksiantoperusteita. Anteeksiantoperusteena on usein pätevä syy.

Prekluusiolle tulisi aina olla vahva peruste ja lain tuki. Voimassa olevasta laista johdettu oikeus ei muodosta ad hoc -menetelmässä prekluusiotoimivaltaa välimiehille. Oikeuskäytännössä ei ole otettu kantaa siihen, että onko prekluusiotoimivaltaa muodostunut välimiehille vai ei. Esimerkiksi tapauksessa KKO 2018:48 asianosaisen vaatimus prekludoitui, vaikka prosessiaikataulu tai sovelletut instituution säännöt eivät sisältäneet prekluusiomääräystä. Oikeuskäytäntö on vahvistanut pro-arbitration -henkisyyttä, jonka mukaan tuomioistuimet eivät tarpeettomasti puutu välimiesten tekemiin ratkaisuihin.