Oikeussosiologinen tutkimus laitoshuollon laadun uudelleenmäärittelystä riskeinä palveluntuottajan asemassa
Ristolainen, Toni-Petteri (2022)
Ristolainen, Toni-Petteri
Lapin yliopisto
2022
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060142245
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060142245
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten lastensuojelulaitosten tuottaman laitoshuollon laatua voidaan uudelleenmääritellä siihen liittyvien riskien avulla palveluntuottajan positiossa. Tutkimuksessa selvitettiin, miten laitoshuolto erityislaatuisena palvelutuotantona jäsentyy modernin oikeuden ja yhteiskunnan välisissä kysymyksissä. Tämän myötä tutkimus eteni palvelun laadun käsitteellisten kiinnekohtien analyysistä ja systematisoinnista niiden tarjoaman näkökulman kiinnittämiseen niihin liittyviin riskeihin.
Tutkielma on metodologialtaan oikeussosiologinen ja metodiikan osalta monimenetelmällinen. Tutkimuksessa hyödynnetään yhteiskuntatutkimuksen menetelmiä. Oikeussosiologinen tulokulma tutkimusteemaan on suunnattu palvelutuotannon erilaisten kontekstien kautta. Tässä on käytetty intressin ja roolin käsitteitä.
Tutkielman alussa luodaan katsaus palvelun laadun käsitteelliseen alaan ja sisältöön sekä erilaisten palvelutuotantoon liittyvien riskityyppien kirjoon laitoshuollon näkökulmasta palveluntuottajan asemassa. Tutkielman lopuksi arvioidaan hyödyntäen erilaisia laatuun ja riskeihin liittyvien mallien ja teorioiden avulla laitoshuollon laadun uudelleenmäärittelyn tarvetta ja siihen liitettyjä reunaehtoja.
Laitoshuollon laatua säännellään oikeudelliselta velvoittavuudeltaan eri asteisilla normeilla sen laajassa merkityksessään. Laitoshuollon laatua käsitteellistetään lähemmin palveluntuottajan lisäksi useiden sen sidosryhmien asettamien intressien ja roolien kautta, jotka osin perustuvat oikeudelliseen sääntelyyn. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän ja laitokseen sijoitetun lapsen lisäksi muiden palvelutuotannon sidosryhmien intressit laitoshuollon laadukkuutta kohtaan vaikuttavat laadun käsitteellistämisen toteuttamiseen laitoshuollossa. Tämä ilmenee palvelun laatua määrittelevien asiakasasiakirjojen ja sopimusten välisinä vuorovaikutteisina prosesseina, jotka ovat osoittavat laitoshuollon laadun pluralistista sääntelytilaa. Nämä eri kontekstit tarjoavat potentiaalia palvelun laadun uudelleenmäärittelemiseksi, mutta ne sisältävät keskeisiä rajoitteita ja haasteita.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että laitoshuollon laatuun liittyviä riskejä voidaan hyödyntää laadun uudelleenmäärittelyssä. Lastensuojelulaitos on velvoitettu tuottamaan määrätyn tyyppistä ja laatuista laitoshuoltoa laitokseen sijoitetuille lapsille, vaikka tämä taso määrittyykin erilaisten prosessien kautta osin ristiriitaisesti. Riskit ovat useassa suhteessa potentiaalisia uudelleenmäärittelyn näkökulmasta kontrolloimaan palveluntuottajien asemaan liittyviä vastuita ja oikeuksia.
Tutkielma on metodologialtaan oikeussosiologinen ja metodiikan osalta monimenetelmällinen. Tutkimuksessa hyödynnetään yhteiskuntatutkimuksen menetelmiä. Oikeussosiologinen tulokulma tutkimusteemaan on suunnattu palvelutuotannon erilaisten kontekstien kautta. Tässä on käytetty intressin ja roolin käsitteitä.
Tutkielman alussa luodaan katsaus palvelun laadun käsitteelliseen alaan ja sisältöön sekä erilaisten palvelutuotantoon liittyvien riskityyppien kirjoon laitoshuollon näkökulmasta palveluntuottajan asemassa. Tutkielman lopuksi arvioidaan hyödyntäen erilaisia laatuun ja riskeihin liittyvien mallien ja teorioiden avulla laitoshuollon laadun uudelleenmäärittelyn tarvetta ja siihen liitettyjä reunaehtoja.
Laitoshuollon laatua säännellään oikeudelliselta velvoittavuudeltaan eri asteisilla normeilla sen laajassa merkityksessään. Laitoshuollon laatua käsitteellistetään lähemmin palveluntuottajan lisäksi useiden sen sidosryhmien asettamien intressien ja roolien kautta, jotka osin perustuvat oikeudelliseen sääntelyyn. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän ja laitokseen sijoitetun lapsen lisäksi muiden palvelutuotannon sidosryhmien intressit laitoshuollon laadukkuutta kohtaan vaikuttavat laadun käsitteellistämisen toteuttamiseen laitoshuollossa. Tämä ilmenee palvelun laatua määrittelevien asiakasasiakirjojen ja sopimusten välisinä vuorovaikutteisina prosesseina, jotka ovat osoittavat laitoshuollon laadun pluralistista sääntelytilaa. Nämä eri kontekstit tarjoavat potentiaalia palvelun laadun uudelleenmäärittelemiseksi, mutta ne sisältävät keskeisiä rajoitteita ja haasteita.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että laitoshuollon laatuun liittyviä riskejä voidaan hyödyntää laadun uudelleenmäärittelyssä. Lastensuojelulaitos on velvoitettu tuottamaan määrätyn tyyppistä ja laatuista laitoshuoltoa laitokseen sijoitetuille lapsille, vaikka tämä taso määrittyykin erilaisten prosessien kautta osin ristiriitaisesti. Riskit ovat useassa suhteessa potentiaalisia uudelleenmäärittelyn näkökulmasta kontrolloimaan palveluntuottajien asemaan liittyviä vastuita ja oikeuksia.