Katujengit ja vakava väkivaltarikollisuus : vertaileva tutkimus vakavaa väkivaltarikollisuutta koskevaan rikoslainsäädäntöön Suomessa ja Ruotsissa
Perheenmies, Jason (2024)
Perheenmies, Jason
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060444860
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024060444860
Tiivistelmä
Suomessa on 2020-luvun taitteessa käyty runsaasti huolestunutta yhteiskunnallista keskustelua niin kutsutusta katujengi-ilmiöstä ja nuorten väkivaltarikollisuudesta. Suomalaiset ovat olleet huolestuneita myös siitä, onko tilanne kehittymässä yhtä vakavaksi kuin Ruotsissa, jossa jengi-liitännäinen rikollisuus on edennyt huomattavasti vakavammaksi. Tutkielman tarkoituksena on ensinnäkin tarkastella katujengi-ilmiötä ja sen liitännäisyyttä väkivaltaisuuksiin. Tutkielman pääosana tehdään vertaileva rikosoikeudellinen katsaus vakavaa väkivaltarikollisuutta (törkeä pahoinpitely, tappo, murha) koskevaan lainsäädäntöön Suomessa ja Ruotsissa.
Katujengiläiset on havaittu yliedustetuiksi erityisesti väkivaltarikollisuuden saralla. Väkivaltaiset nuoret liittyvät jengeihin muita todennäköisemmin ja jengitoiminta on omiaan lisäämään väkivaltaisuutta entisestään. Jengiväkivalta on lisäksi luonteeltaan sellaista, että se johtaa aina vakavampiin tekoihin, lopulta mahdollisesti henkirikoksiin. Katujengitapauksien perusteella voidaan katsoa, että ampuma- ja teräaseiden käyttö on yleistä katujengitoiminnassa ja siihen liitännäisessä väkivaltarikollisuudessa.
Suomella ja Ruotsilla on yhteinen lainsäädäntöhistoria. Maita voidaan pitää hyvinä vertailukohteina keskenään. Rikoslakien vertailussa voidaan havaita, että Ruotsi on 2010-luvulla pyrkinyt puuttumaan myös katujengirikollisuuteen koventamalla etenkin vakavista väkivaltarikoksista annettavia tuomioita. Maiden lainsäädäntöjen välillä voidaan havaita myös tutkimusaiheen kannalta relevantteja samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia. Vertailumaiden rikoslainsäädäntöjä tarkastellessa voidaan kuitenkin todeta, että katujengi-ilmiöön ja jengiläisten harjoittamaan väkivaltaan tulisi pyrkiä puuttumaan lähtökohtaisesti muin, kuin rikoslainsäädännöllisin keinoin.
Katujengiläiset on havaittu yliedustetuiksi erityisesti väkivaltarikollisuuden saralla. Väkivaltaiset nuoret liittyvät jengeihin muita todennäköisemmin ja jengitoiminta on omiaan lisäämään väkivaltaisuutta entisestään. Jengiväkivalta on lisäksi luonteeltaan sellaista, että se johtaa aina vakavampiin tekoihin, lopulta mahdollisesti henkirikoksiin. Katujengitapauksien perusteella voidaan katsoa, että ampuma- ja teräaseiden käyttö on yleistä katujengitoiminnassa ja siihen liitännäisessä väkivaltarikollisuudessa.
Suomella ja Ruotsilla on yhteinen lainsäädäntöhistoria. Maita voidaan pitää hyvinä vertailukohteina keskenään. Rikoslakien vertailussa voidaan havaita, että Ruotsi on 2010-luvulla pyrkinyt puuttumaan myös katujengirikollisuuteen koventamalla etenkin vakavista väkivaltarikoksista annettavia tuomioita. Maiden lainsäädäntöjen välillä voidaan havaita myös tutkimusaiheen kannalta relevantteja samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia. Vertailumaiden rikoslainsäädäntöjä tarkastellessa voidaan kuitenkin todeta, että katujengi-ilmiöön ja jengiläisten harjoittamaan väkivaltaan tulisi pyrkiä puuttumaan lähtökohtaisesti muin, kuin rikoslainsäädännöllisin keinoin.