CP-vammaisten kokemuksia koulunkäynnistä heidän elämäntarinoissaan
Enojärvi, Aada-Pauliina (2024)
Enojärvi, Aada-Pauliina
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061352049
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061352049
Tiivistelmä
Pro gradu –tutkielmassani tarkastelen CP-vammaisten omia kokemuksia koulunkäynnistä. Haluan tutkimuksellani lisätä ihmisten tietoa CP-vammaisuudesta ja sen merkityksistä koulunkäynnille. Tutkimukseni on laadullinen narratiivinen tutkimus ja aineiston analyysimenetelmänä käytin narratiivien analyysia.
CP-vamma on oireyhtymä, joka saa yleensä alkunsa ennen syntymää tai varhaislapsuudessa. Sille on ominaista epätyypillinen liikkeen kehitys. Haasteita esiintyy usein muun muassa kommunikaatiossa, käyttäytymisessä ja kognitiivisessa toiminnassa. (Sheehey, Wells & Rowe 2017, 212.)
Tutkimusaineistona minulla oli Tiina Airaksisen (2008) Tositarinoita CP-vammaisten aikuisten elämästä. Aineisto koostuu 20 eri ikäisten CP-vammaisten kirjoittamista elämäntarinoista, joissa he avaavat kokemuksiaan yhteiskunnassamme eri aikakausina. Tutkimushenkilöt ovat käyneet kansakoulua ja peruskoulua 1950–1980-luvuilla.
Tutkimustulokset osoittivat, että CP-vamma voi vaikuttaa koulunkäyntiin monin eri tavoin. CP-vamma on yksilöllinen, mutta elämäntarinoissa yhteistä oli selkeästi neljä teemaa, joita ovat oppimisvaikeudet, vertaissuhteet ja koulukiusaaminen, tukimuodot sekä opettajien asenteet. CP-vammaisilla on suurempi riski erilaisille oppimisvaikeuksille ja koulukiusaamiselle. Useat tutkimushenkilöistä kävivät erityiskoulua tai erityisluokkaa, mutta he eivät avanneet siellä saamiaan tukimuotoja kovin tarkasti. Tutkimushenkilöiden omien kokemuksien mukaan he kohtasivat negatiivisia asenteita etenkin vanhemmilta opettajilta. Nuoremmat opettajat olivat usein suvaitsevaisempia.
CP-vamma on oireyhtymä, joka saa yleensä alkunsa ennen syntymää tai varhaislapsuudessa. Sille on ominaista epätyypillinen liikkeen kehitys. Haasteita esiintyy usein muun muassa kommunikaatiossa, käyttäytymisessä ja kognitiivisessa toiminnassa. (Sheehey, Wells & Rowe 2017, 212.)
Tutkimusaineistona minulla oli Tiina Airaksisen (2008) Tositarinoita CP-vammaisten aikuisten elämästä. Aineisto koostuu 20 eri ikäisten CP-vammaisten kirjoittamista elämäntarinoista, joissa he avaavat kokemuksiaan yhteiskunnassamme eri aikakausina. Tutkimushenkilöt ovat käyneet kansakoulua ja peruskoulua 1950–1980-luvuilla.
Tutkimustulokset osoittivat, että CP-vamma voi vaikuttaa koulunkäyntiin monin eri tavoin. CP-vamma on yksilöllinen, mutta elämäntarinoissa yhteistä oli selkeästi neljä teemaa, joita ovat oppimisvaikeudet, vertaissuhteet ja koulukiusaaminen, tukimuodot sekä opettajien asenteet. CP-vammaisilla on suurempi riski erilaisille oppimisvaikeuksille ja koulukiusaamiselle. Useat tutkimushenkilöistä kävivät erityiskoulua tai erityisluokkaa, mutta he eivät avanneet siellä saamiaan tukimuotoja kovin tarkasti. Tutkimushenkilöiden omien kokemuksien mukaan he kohtasivat negatiivisia asenteita etenkin vanhemmilta opettajilta. Nuoremmat opettajat olivat usein suvaitsevaisempia.