Hankintayksikön edustajan esteellisyys julkisissa hankinnoissa
Rautiainen, Riikka (2024)
Rautiainen, Riikka
Lapin yliopisto
2024
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061955721
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061955721
Tiivistelmä
Tässä kauppaoikeudellisessa pro gradu -tutkielmassa käsitellään hankintayksikön edustajan esteellisyyttä julkisissa hankinnoissa. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lainsäädännön, oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuuden avulla mitä hankintadirektiivissä tarkoitetulla eturistiriidalla ja hallintolain mukaisella esteellisyydellä tarkoitetaan julkisten hankintojen kontekstissa ja millaisissa tilanteissa hankintayksikön edustajan voidaan katsoa olevan esteellinen julkisissa hankinnoissa. Käyn tutkielmassa läpi markkinaoikeuden oikeuskäytäntöä, jonka avulla selvitän miten markkinaoikeus esteellisyyttä tulkitsee. Lisäksi tarkastelen millaisia keinoja tämän hetkisen lainsäädännön perusteella on käytettävissä hankintadirektiivin 24 artiklan mukaisina toimenpiteinä hankintamenettelyissä esiintyvien eturistiriitojen tosiasialliseen estämiseen, paljastamiseen ja poistamiseen. Tutkielman metodina on tulkintalainoppi. Tulkintametodina tutkielmassa käytetään teleologista tulkintaa, joka tarkoittaa lain tulkitsemista tavalla, joka toteuttaa normiston päämäärää ja tarkoitusta.
Tutkielman johtopäätöksinä voi todeta, että hallintolain esteellisyyssäännösten soveltaminen hankintalain 5 §:n mukaisiin hankintayksiköihin on viranomaisten osalta selkeää, mutta esimerkiksi julkisoikeudellisten laitosten osalta hallintolain soveltaminen on tulkinnanvaraisempaa riippuen siitä, katsotaanko hankintamenettelyn olevan julkinen hallintotehtävä. Markkinaoikeus on oikeuskäytännössään katsonut, että sen toimivaltaan kuuluu hankintalain 154.1 §:n nojalla hankinta-asiassa esikysymyksenä ottaa kantaa väitteisiin siitä, että hankinta-asiassa tehty päätös on muullakin perusteella lainvastainen. Markkinaoikeus arvioi hankintayksikön menettelyä esteellisyyttä koskevan väitteen osalta hankintalaissa olevien tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun sekä avoimuuden periaatteen pohjalta, mutta sen ratkaisukäytännössä on 2010-luvulla alettu hankintalain oikeussuojauudistuksen jälkeen painottaa hankintamenettelyn näyttäytymistä myös ulospäin tasapuolisena eli sen painotus on muuttunut enemmän hallintolain esteellisyysarviointia kohti. Kansallisessa lainsäädännössä on esteellisyyssääntelyn lisäksi virkamiehen ja viranhaltijan sivutoimea koskevia säännöksiä, tietyille kunnan luottamushenkilöille ja viranhaltijoille on asetettu kuntalaissa velvollisuus ilmoittaa heillä olevista sidonnaisuuksista. Lisäksi voidaan mainita rikoslain virkarikoksia koskeva sääntely. Lainsäädännön ulkopuolella tärkeänä voidaan pitää riittävää koulutusta ja ohjeistusta koskien eturistiriitojen ja esteellisyyden tunnistamista.
Tutkielman johtopäätöksinä voi todeta, että hallintolain esteellisyyssäännösten soveltaminen hankintalain 5 §:n mukaisiin hankintayksiköihin on viranomaisten osalta selkeää, mutta esimerkiksi julkisoikeudellisten laitosten osalta hallintolain soveltaminen on tulkinnanvaraisempaa riippuen siitä, katsotaanko hankintamenettelyn olevan julkinen hallintotehtävä. Markkinaoikeus on oikeuskäytännössään katsonut, että sen toimivaltaan kuuluu hankintalain 154.1 §:n nojalla hankinta-asiassa esikysymyksenä ottaa kantaa väitteisiin siitä, että hankinta-asiassa tehty päätös on muullakin perusteella lainvastainen. Markkinaoikeus arvioi hankintayksikön menettelyä esteellisyyttä koskevan väitteen osalta hankintalaissa olevien tarjoajien tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun sekä avoimuuden periaatteen pohjalta, mutta sen ratkaisukäytännössä on 2010-luvulla alettu hankintalain oikeussuojauudistuksen jälkeen painottaa hankintamenettelyn näyttäytymistä myös ulospäin tasapuolisena eli sen painotus on muuttunut enemmän hallintolain esteellisyysarviointia kohti. Kansallisessa lainsäädännössä on esteellisyyssääntelyn lisäksi virkamiehen ja viranhaltijan sivutoimea koskevia säännöksiä, tietyille kunnan luottamushenkilöille ja viranhaltijoille on asetettu kuntalaissa velvollisuus ilmoittaa heillä olevista sidonnaisuuksista. Lisäksi voidaan mainita rikoslain virkarikoksia koskeva sääntely. Lainsäädännön ulkopuolella tärkeänä voidaan pitää riittävää koulutusta ja ohjeistusta koskien eturistiriitojen ja esteellisyyden tunnistamista.