Yhtiövastike asuntosijoittajan verosuunnittelun välineenä : toteutuuko verotuksen neutraalisuusperiaate?
Hyvönen, Kalle (2024)
Hyvönen, Kalle
Lapin yliopisto
2024
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061955747
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061955747
Tiivistelmä
Tutkimuksen ytimen muodostaa kysymys siitä, onko asuntosijoittajien verokohtelu neutraalisuusperiaatteen mukaista erityisesti pääomavastikkeen vähennyskelpoisuuden näkökulmasta. Neutraalisuuden toteutumista arvioidaan ensinnäkin asuntosijoittajien keskinäisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Tarkastelussa huomioidaan sijoituskohteiden ominaisuuksien ja muiden toimintaan liittyvien olosuhteiden vaikutukset verokohteluun. Tarkasteltavat ominaisuudet ja olosuhteet ovat luonteeltaan sellaisia, joilla ei tulisi olla verotuksellista merkitystä. Asuntosijoittajien keskinäisen kohtelun lisäksi tarkastelussa otetaan huomioon omistusasujien verotuksellinen asema asuntosijoittajiin nähden.
Toissijaisena tutkimuskohteena tarkastellaan asuntosijoitustoimintaan liittyviä verosuunnittelumahdollisuuksia, ja tämäkin tarkastelu kohdistuu pääasiallisesti pääomavastikkeita koskevaan sääntelyyn. Huomiota kiinnitetään muun muassa veronkiertosääntelyn verosuunnittelulle asettamiin rajoituksiin sekä sellaisiin konkreettisiin valintoihin, joilla asuntosijoitustoimintaa harjoittava henkilö voi verokohtelunsa ankaruuteen vaikuttaa. Tutkimuksen keskeinen metodi on lainopillinen, mutta myös de lege ferenda -tyyppinen näkökulma on huomioitu. Jälkimmäiseen liittyen tutkielmassa on veropoliittisia aineksia.
Tutkimuksen perusteella asuntosijoitustoiminnan verotuksessa voidaan havaita neutraliteettiongelmia erilaisten rahoitusmuotojen verokohtelun suhteen. Nämä ongelmat liittyvät erityisesti verotuksen lykkääntymisetuun, kaksinkertaiseen veroetuun ja pääomavastikkeen vähennyskelpoisuuden katoamiseen tietyissä erikoistapauksissa. Toissijaisen tutkimuskohteen osalta voidaan sanoa, että taloyhtiölaina on veroseurausten kannalta taloudellisesti tehokkain sijoitushuoneiston rahoitusmuoto etenkin, jos sijoittajalla on muita pääomatuloja. Veronkiertosäännöstö ei rajoita yhtiölainalla tapahtuvaa verosuunnittelua merkittävästi, ellei toimintaan liity selvää veron kiertämisen tarkoitusta.
Toissijaisena tutkimuskohteena tarkastellaan asuntosijoitustoimintaan liittyviä verosuunnittelumahdollisuuksia, ja tämäkin tarkastelu kohdistuu pääasiallisesti pääomavastikkeita koskevaan sääntelyyn. Huomiota kiinnitetään muun muassa veronkiertosääntelyn verosuunnittelulle asettamiin rajoituksiin sekä sellaisiin konkreettisiin valintoihin, joilla asuntosijoitustoimintaa harjoittava henkilö voi verokohtelunsa ankaruuteen vaikuttaa. Tutkimuksen keskeinen metodi on lainopillinen, mutta myös de lege ferenda -tyyppinen näkökulma on huomioitu. Jälkimmäiseen liittyen tutkielmassa on veropoliittisia aineksia.
Tutkimuksen perusteella asuntosijoitustoiminnan verotuksessa voidaan havaita neutraliteettiongelmia erilaisten rahoitusmuotojen verokohtelun suhteen. Nämä ongelmat liittyvät erityisesti verotuksen lykkääntymisetuun, kaksinkertaiseen veroetuun ja pääomavastikkeen vähennyskelpoisuuden katoamiseen tietyissä erikoistapauksissa. Toissijaisen tutkimuskohteen osalta voidaan sanoa, että taloyhtiölaina on veroseurausten kannalta taloudellisesti tehokkain sijoitushuoneiston rahoitusmuoto etenkin, jos sijoittajalla on muita pääomatuloja. Veronkiertosäännöstö ei rajoita yhtiölainalla tapahtuvaa verosuunnittelua merkittävästi, ellei toimintaan liity selvää veron kiertämisen tarkoitusta.