Elinkeinotoiminnan lahjusrikosten tunnusmerkistöt näyttökysymysten valossa

Abstract

Tutkimuksessa perehdytään elinkeinotoiminnan lahjusrikosten (rikoslain 30 luvun 7 ja 8 §) tunnusmerkistöihin ja etenkin siihen, mitä tunnusmerkistöistä voidaan päätellä oikeuskäytännössä esiin tulleiden näyttökysymysten kautta. Toisaalta tutkimuksessa myös arvioidaan, onko tunnusmerkistöstä tämän perusteella tunnistettavissa haasteita ja toisaalta vastaako se sille asetettuja tavoitteita. Sikäli kun selvitetään voimassa olevan oikeuden sisältöä, tutkimusmenetelmänä on lainoppi, mutta tutkimus sisältää myös oikeusteoreettista filosofista pohdintaa.

Varsinaiset tunnusmerkistötekijät käydään läpi kirjoitetun lain, esitöiden, oikeuskirjallisuuden ja etenkin oikeuskäytännön valossa. Näiden lisäksi arvioidaan tunnusmerkistöjen suojeluobjektia sekä elinkeinonharjoittajan suostumuksen merkitystä. Elinkeinotoiminnan lahjusrikosten suojeluobjektiksi on vakiintunut elinkeinonharjoittajan ja tämän palveluksessa olevan välinen luottamus. Kuitenkin muun muassa kansainväliset velvoitteet vaikuttavat nykyisin ohjaavan siihen suuntaan, että suojeltaviksi oikeushyviksi voisi tunnustaa myös kilpailijoiden toimintaedellytysten ja toimivien markkinoiden suojelun.

Elinkeinotoiminnan lahjusrikoksiin liittyvää oikeustieteellistä tutkimusta ja ratkaisukäytäntöä on varsin vähän. Oikeuskäytännön ja oikeustieteellisen tutkimuksen määrän lisääntyminen saattaisi kuitenkin auttaa mahdollisten korruptioriskien tunnistamisessa ja toisaalta se voisi selventää elinkeinonharjoittajille sallitun toiminnan rajoja.