Perustuslain 30.2 §:n mukainen kansanedustajan koskemattomuus : syytesuojan poistamisen nykytila ja tulevaisuus
Kujala, Eveliina (2024)
Kujala, Eveliina
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024070360344
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024070360344
Tiivistelmä
Suomen perustuslain (731/1999) 30.2 §:ssä säädetään kansanedustajien koskemattomuudesta, jonka mukaan edustajaa ei voida asettaa syytteeseen tämän valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden tai asian käsittelyssä noudattamansa menettelyn johdosta, ellei eduskunta ole siihen suostunut päätöksellä, jota vähintään viisi kuudesosaa annetuista äänistä kannattaa. Tutkimuksen tavoitteena on selventää niitä arviointikriteerejä, joihin syytesuojan poistamisen tulisi perustua ja toisaalta arvioida, onko tätä riittävällä tavalla säännelty Suomessa. Tutkimuksessa pohditaan myös mahdollisuutta siirtää päätöksentekovalta eduskunnan perustuslakivaliokunnalle. Lisäksi tarkastellaan, onko poliitikkojen harjoittamaan vihapuheeseen mahdollista puuttua sulkemalla kansanryhmää vastaan kiihottaminen perustuslaissa säädetyn syytesuojan ulkopuolelle.
Kansanedustajan koskemattomuudella ja laajalla puhevapaudella on läheinen suhde keskeisiin valtiosääntöperiaatteisiin, kuten eduskunnan ensisijaisuuden, vallanjaon ja kansanvallan periaatteisiin. Samaan aikaan sitä on kritisoitu esimerkiksi yhdenvertaisuusperiaatteen näkökulmasta. Koskemattomuutta ei ole Suomessa tarkoitettu ehdottomaksi, mutta etenkin kiihottamisrikosten kohdalla se todennäköisesti estää oikeudenkäynnin toteutumisen. Tämä johtuu korkean määräenemmistön vaatimuksesta sekä siitä, että harkintaan vaikuttavat väistämättä myös puoluepoliittiset linjat. Tutkimuksessa onkin ehdotettu toimivallan siirtämistä perustuslakivaliokunnalle, jolla on jo nyt merkittävä rooli syytesuoja-asian arvioinnissa. Sillä voi katsoa olevan parhaat edellytykset arvioida, tulisiko kansanedustajan syytesuojan poistamiseen tapauskohtaisesti suostua.
Keskeisimpien arviointikriteerien joukossa on epäillyn rikoksen vakavuus. Kansanryhmää vastaan kiihottaminen nousee selkeästi esille yhtenä ongelmallisimmista rikoksista kansanedustajan sananvapauden suojan arvioinnissa. Tutkimuksessa on osoitettu erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön nojaten, että olisi perusteita sulkea kiihottamisrikos koskemattomuuden suojelupiirin ulkopuolelle. Myös Euroopan neuvoston alaisen Venetsian komission koskemattomuudesta antamat suositukset tukevat tätä päätelmää. Perustuslain 30.2 §:n tarkastelu katsotaan ajankohtaiseksi aikana, jolloin politiikan kärjistyvä puhekulttuuri herättää yleisesti huolta.
Kansanedustajan koskemattomuudella ja laajalla puhevapaudella on läheinen suhde keskeisiin valtiosääntöperiaatteisiin, kuten eduskunnan ensisijaisuuden, vallanjaon ja kansanvallan periaatteisiin. Samaan aikaan sitä on kritisoitu esimerkiksi yhdenvertaisuusperiaatteen näkökulmasta. Koskemattomuutta ei ole Suomessa tarkoitettu ehdottomaksi, mutta etenkin kiihottamisrikosten kohdalla se todennäköisesti estää oikeudenkäynnin toteutumisen. Tämä johtuu korkean määräenemmistön vaatimuksesta sekä siitä, että harkintaan vaikuttavat väistämättä myös puoluepoliittiset linjat. Tutkimuksessa onkin ehdotettu toimivallan siirtämistä perustuslakivaliokunnalle, jolla on jo nyt merkittävä rooli syytesuoja-asian arvioinnissa. Sillä voi katsoa olevan parhaat edellytykset arvioida, tulisiko kansanedustajan syytesuojan poistamiseen tapauskohtaisesti suostua.
Keskeisimpien arviointikriteerien joukossa on epäillyn rikoksen vakavuus. Kansanryhmää vastaan kiihottaminen nousee selkeästi esille yhtenä ongelmallisimmista rikoksista kansanedustajan sananvapauden suojan arvioinnissa. Tutkimuksessa on osoitettu erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöön nojaten, että olisi perusteita sulkea kiihottamisrikos koskemattomuuden suojelupiirin ulkopuolelle. Myös Euroopan neuvoston alaisen Venetsian komission koskemattomuudesta antamat suositukset tukevat tätä päätelmää. Perustuslain 30.2 §:n tarkastelu katsotaan ajankohtaiseksi aikana, jolloin politiikan kärjistyvä puhekulttuuri herättää yleisesti huolta.