Pesänselvittäjän viivästys ja kuolinpesän osakkaan oikeusturva

Abstract

Tutkielman tarkoitus on selvittää lainopillisen metodin avulla kuolinpesän osakkaan oikeusturvakeinoja ja arvioida niiden tehokkuutta tilanteessa, jossa kuolinpesään määrätty pesänselvittäjä viivyttelee kohtuuttomasti tehtävässään. Tutkielmassa yhdistyvät kahden oikeudenalan, perhe- ja jäämistöoikeuden sekä valtiosääntöoikeuden säännökset. Valtiosääntöoikeudellisestä perspektiivistä tarkastellaan, onko pesänselvittäjää koskeva lainsäädäntömme sopusoinnussa Euroopan ihmisoikeussopimuksen sopimusvelvoitteiden ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tulkintalinjausten kanssa. Erityisesti keskitytään tutkimaan, miten virallisselvityksessä toteutuvat kuolinpesän osakkaan oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, EIS 6 artikla ja oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon, EIS 13 artikla. Tutkielman tarkoitus on toimia keskustelunavauksena, jotta perintökaaren pesänselvittäjää koskevat säännökset päivitettäisiin vastaamaan paremmin perus- ja ihmisoikeussääntelyä.

Tutkimusaineistona on käytetty Suomen Asianajajaliiton valvontalautakunnan ratkaisuja v. 2004–2024, (136 kpl), joissa kantelu on koskenut määräyksenvaraisessa tehtävässä ts. pesänselvittäjänä tai pesänjakajana toimineen henkilön viivyttelyä tehtävän hoitamisessa. Lisäksi on selvitetty muita oikeusturvakeinoja; pesänselvittäjän erottaminen tehtävästään, pesänselvittäjän hallinnon tarkastus, moitekanne ja vahingonkorvausvaatimus viivyttelystä aiheutuneesta vahingosta. EIT:n ratkaisukäytäntöön on perehdytty siltä osin kuin ne koskevat artiklojen 6 ja 13 loukkauksia vuosikausia kestäneissä perinnönjakotapauksissa. Tutkimustuloksena esitetään, että nykylainsäädäntö ei tarjoa riittävän tehokkaita oikeusturvakeinoja kuolinpesän osakkaalle pesänselvityksen aikaisen viivästyksen jouduttamiseksi. Myöskään hyvitystä ei ole mahdollista saada EIS 6 artiklan tai hyvityslain perusteella, koska pesänselvittäjäinstituutio ei ole tuomioistuin eikä hallintomenettely.

Lopuksi esitetään johtopäätös, jonka mukaan perintökaaren pesänselvittäjää koskevaa lainsäädäntöä olisi syytä muuttaa niin, että tuomioistuimen kontrollia pesänselvityksen etenemisessä lisättäisiin. Hyvän mallin uudistuksen toteuttamiseksi tarjoaa norjalainen pesänselvitystapa, jossa tuomioistuimella on laaja oikeus valvoa julkista pesänselvitystä ja pesänjakoa. Vastaavalla lakimuutoksella suomalainen pesänselvitys tulisi EIS 6 artiklan soveltamisalueelle. Tällöin kuolinpesän osakkaalla olisi mahdollisuus saada hyvitystä, jos oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kohtuullisen ajan vaatimusta on rikottu. Näin varmistettaisiin nykyistä paremmin kuolinpesien osakkaan ihmisoikeuksien toteutuminen pesän virallisselvityksessä.