Sopimusten automatisointi
Pirjola, Lenni (2024)
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024082165902
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024082165902
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan, miten nykyisiä teknologisia ratkaisuja voidaan hyödyntää sopimusten automatisoinnissa. Tutkielman kysymyksenasetteluun on vaikuttanut oma työkokemukseni sopimusten automatisoinnin parissa. Lisäksi yritysten kasvava paine automatisaation lisäämiseen on osaltaan ohjannut aiheen valintaa. Myös sopimusten hallinnan korkeat kustannukset tukevat automatisoinnin tarvetta.
Aikaisemmassa tutkimuksessa on esitelty erilaisia sopimusten automatisoinnin keinoja, mutta niitä yhteen kokoavaa teosta ei ole ainakaan Suomen tai Englannin kielisenä. Tutkielman oikeudellisen ytimen muodostavat käsitellyt oikeudelliset kysymykset, kuten minkälaisia oikeudellisia seuraamuksia kumpuaa automaattisesti luodun sopimuksen sisältämästä virheestä. Tutkielman metodeina käytetään lainoppia sekä kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Lähdeaineistona käytetään oikeudellista kirjallisuutta sekä muita relevantiksi katsottuja oikeuslähteitä. Myös omaa työkokemusta on käytetty tutkielman lähteenä.
Tutkielmassa osoitetaan, että sopimuksia voidaan automatisoida erilaisilla teknologisilla keinoilla: ohjelmistorobotiikalla, älykkäillä sopimuksilla, standardisoinnilla sekä tekoälyn avulla. Useimmille yrityksille on kuitenkin järkevintä keskittyä sopimusautomaation kehittämisessä ensisijaisesti ohjelmistorobotiikkaan. Tekoälyä voidaan hyödyntää sopimusten automatisoinnissa, mutta sen nykyiset sovellukset tarjoavat enemmän haasteita kuin ratkaisuja. Tekoälyn käyttö sopimusten automatisoinnissa kohtaa myös haasteita laadukkaan datan saatavuudessa, sillä suuri osa sopimusmateriaalista on salassapitovelvoitteen alaista tai yksityisissä arkistoissa. Tutkielmassa käsitellyt oikeudelliset kysymykset eivät muodostuneet ongelmaksi sopimusten automaatiolle.
Aikaisemmassa tutkimuksessa on esitelty erilaisia sopimusten automatisoinnin keinoja, mutta niitä yhteen kokoavaa teosta ei ole ainakaan Suomen tai Englannin kielisenä. Tutkielman oikeudellisen ytimen muodostavat käsitellyt oikeudelliset kysymykset, kuten minkälaisia oikeudellisia seuraamuksia kumpuaa automaattisesti luodun sopimuksen sisältämästä virheestä. Tutkielman metodeina käytetään lainoppia sekä kuvailevaa kirjallisuuskatsausta. Lähdeaineistona käytetään oikeudellista kirjallisuutta sekä muita relevantiksi katsottuja oikeuslähteitä. Myös omaa työkokemusta on käytetty tutkielman lähteenä.
Tutkielmassa osoitetaan, että sopimuksia voidaan automatisoida erilaisilla teknologisilla keinoilla: ohjelmistorobotiikalla, älykkäillä sopimuksilla, standardisoinnilla sekä tekoälyn avulla. Useimmille yrityksille on kuitenkin järkevintä keskittyä sopimusautomaation kehittämisessä ensisijaisesti ohjelmistorobotiikkaan. Tekoälyä voidaan hyödyntää sopimusten automatisoinnissa, mutta sen nykyiset sovellukset tarjoavat enemmän haasteita kuin ratkaisuja. Tekoälyn käyttö sopimusten automatisoinnissa kohtaa myös haasteita laadukkaan datan saatavuudessa, sillä suuri osa sopimusmateriaalista on salassapitovelvoitteen alaista tai yksityisissä arkistoissa. Tutkielmassa käsitellyt oikeudelliset kysymykset eivät muodostuneet ongelmaksi sopimusten automaatiolle.