"Arvostetaanko minua täällä vai ei?" - Erään sosiaalityöntekijän kertomuksia työhyvinvoinnistaan

Abstract

Tutkielman tavoitteena oli lisätä ymmärrystä sosiaalityön työhyvinvoinnista tuomalla kuuluviin yhden sosiaalityöntekijän kokemuksia työhyvinvoinnistaan, sitä parantavista ja heikentävistä sekä työpaikan vaihtoon vaikuttavista tekijöistä. Tutkielman aineistona oli sosiaalityöntekijän oman työhyvinvointinsa tueksi kirjoittama päiväkirja kolmen vuoden ajalta. Päiväkirja käsittää kokemuksia kolmesta eri työpaikasta. Teoreettisena viitekehyksenä toimi Herzbergin kahden faktorin teoria, jonka mukaisesti päiväkirja-aineistosta etsittiin työhyvinvoinnin kokemukseen vaikuttavia sisäisiä ja ulkoisia motivaatio- ja hygieniatekijöitä, jotka vaikuttavat sosiaalityöntekijän työhyvinvoinnin kokemukseen niitä parantaen tai heikentäen. Lisäksi hyödynnettiin pohjoismaista työhyvinvoinnin tutkimusta. Aineisto analysoitiin narratiivisin menetelmin.

Aineistosta muodostettiin kolme työpaikkakertomusta: ”Minua ei arvosteta toivomallani tavalla tässä työpaikassa”, ”Töitä joutuu jättämään tekemättä, kun ei vain kerkeä” ja ”Työsuhteen plussat ovat miinuksia suuremmat”. Yhdeksi yhteiseksi työpaikkakertomukseksi nimettiin ”Työn mielekkyys ja kiinnostavuus antaa paljon anteeksi”. Vaikka jokainen työpaikkakertomus oli erilainen, oli niissä yhteneväisyyksiä keskenään. Sosiaalityöntekijän työhyvinvoinnin kokemusta lisääviksi hygieniatekijöiksi kuvattiin perehdytyksen, ammatillisen tuen ja sijaisten rekrytoinnin onnistuneisuus, työturvallisuuden parantaminen, etätyön mahdollisuus, työnohjaus, työtilojen sopivuus ja palkka. Työhyvinvointia lisääviksi motivaatiotekijöiksi kerrottiin positiivinen palaute ja luottamuksen osoitukset, kokemus arvostuksesta, kiinnostus työtä kohtaan ja tyytyväisyys sen sisältöön, uuden oppiminen, itsenäinen työ ja kokemus haastavistakin työtehtävistä selviytymisestä, hyvät asiakaskohtaamiset ja ammattitaidon kehittyminen. Työhyvinvoinnin kokemusta heikentäviksi hygieniatekijöiksi kuvattiin perehdytyksen sekä työvälineiden ja asiakastietojärjestelmien puutteet, työn huono organisointi ja siitä johtuvat työnjaolliset kuormittumiseen johtavat haasteet. Lisäksi esiintyi kokemuksia epäasiallisesta käytöksestä ja epäoikeudenmukaisuudesta työyhteisössä, jäämisestä ilman esimiehen tukea, arvostuksen puutteesta sekä kuormittavista työyhteisösuhteista. Työpaikan vaihtamiseen vaikuttavat tekijät liittyivät kertomuksissa kokemuksiin arvostuksen puutteesta ja epäoikeudenmukaisuudesta kiteytyen sosiaalityöntekijän kysymykseen siitä, ”arvostetaanko minua täällä vai ei”? Tulokset vahvistavat ja syventävät aiempaa tutkimusta sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnista. Jatkossa olisi syytä korostaa sosiaalityöntekijöiden narratiiveja työstään, mikä hyödyttäisi myös sosiaalityön asiakkaita.

Avainsanat: sosiaalityö, työhyvinvointi, narratiivinen tutkimus