Perehdyttäjänä hoitotyössä : fenomenografinen tutkimus sairaanhoitajien käsityksistä hoitotyöhön perehdyttämisestä

Abstract

Pro gradu -tutkielmani tavoitteena on kuvata sairaanhoitajan näkemyksiä perehdyttäjänä toimimisesta hoitotyössä. Tarkastelen sairaanhoitajien näkemyksiä asiantuntijuuden kehittymisen ja työhön perehdyttämisen ja työssä oppimisen näkökulmasta. Tutkimukseni aineisto on kerätty avoimia kysymyksiä sisältäneellä kyselylomakkeella, jota jaettiin sosiaalisessa mediassa sekä sairaanhoitajien vapaamuotoisissa Whatsapp-ryhmissä. Aineistoanalyysin toteutin fenomenografisella tutkimusmenetelmällä. Tutkimustulokset on esitetty horisontaalisella kuvauskategorialla.

Tutkielmani mukaan sairaanhoitajat kokivat perehdyttämissuunnitelmat puutteelliseksi ja perehdyttämisen koettiin keskittyvän yksittäisten hoitotoimenpiteiden suorittamiseen ja niiden osaamisen varmistamiseen sekä erilaisten tarkistuslistojen täyttämiseen. Perehdyttäminen hoidettiin omien työtehtävien lomassa ja perehdyttämiseen oli harvoin varattu ylimääräistä aikaa. Tämä vaikutti myös siihen, kuinka perehdyttäminen koettiin työyhteisössä. Perehdyttäjäksi sairaanhoitajat päätyivät esihenkilön määräyksestä, vuorotteluperiaatteen mukaisesti tai pakotettuna, jos halukkaita ja osaavia perehdyttäjiä ei enää työpaikalla ollut. Tulosten mukaan sairaanhoitajat toivoivat perehdyttämiseen enemmän tukea työnantajalta sekä työyhteisöltä.

The aim of my thesis is to describe nurses' perspectives on acting as preceptors in nursing. I examine nurses' views from the perspectives of the development of expertise, orientation to work, and workplace learning. The research data was collected using a questionnaire with open-ended questions, which was distributed via social media and informal WhatsApp groups of nurses. I conducted the data analysis using a phenomenographic research method. The research results are presented using a horizontal descriptive category.

According to my research, nurses found the orientation plans to be inadequate, and the orientation process was perceived as focusing primarily on performing individual nursing tasks, ensuring proficiency in them, and completing various checklists. Orientation was carried out alongside regular duties, and there was rarely extra time allocated specifically for it. This also affected how the orientation process was perceived within the work community. Nurses became orientators either by the manager’s assignment, through a rotation system, or by necessity when there were no willing or competent orientators left at the workplace. The findings suggest that nurses wished for more support from both their employer and the work community in the orientation process.