Moderni työsuojelu yhteisellä työpaikalla – työnantajan työsuojeluvastuun laajuus

Abstract

Tutkimuksessa selvitetään lainopillista metodia hyödyntämällä työnantajan työsuojeluvastuun laajuutta yhteisillä työpaikoilla, joissa toimii yhden pääasiallista määräysvaltaa käyttävän työnantajan lisäksi samanaikaisesti tai peräkkäin yksi tai useampi työnantaja tai itsenäinen työnsuorittaja. Tutkimus on rajattu erityisesti moderniin työsuojeluun, jonka keskiössä ovat ennakoiva ja kokonaisvaltainen työsuojelu sekä psykososiaalisen turvallisuuden varmistaminen. Tutkimuksessa tarkasteltavista velvoitteista ennakoivaa työsuojelunäkökulmaa edustavat työturvallisuuslain (738/2002) 8, 10 ja 14 §, jotka koskevat yleistä huolehtimisvelvoitetta, vaarojen selvittämistä ja arviointia sekä työntekijän opetusta ja ohjausta. Psykososiaalisen ulottuvuuden tutkimukseen tuovat työturvallisuuslain 25 ja 28 §, jotka koskevat kuormitukseen ja häirintään puuttumista. Työnantajan työsuojeluvastuun laajuutta selvitetään ensinnäkin määrittämällä tarkemmin mainittujen velvoitteiden työnantajalle asettamaa vaatimustasoa työsuojelutoimien toteuttamisessa. Toiseksi tarkastellaan työsuojeluvastuuta rajoittavien tekijöiden eli ennalta-arvaamattomuuden ja kohtuusperiaatteen vaikutusta vastuuarvioinnissa. Kolmanneksi tutkitaan yksittäisen työnantajatahon vastuun laajuutta suhteessa muihin yhteisen työpaikan toimijoihin eli sitä, miten työsuojeluvelvoitteet ja -vastuu jakautuvat yhteisen työpaikan verkottuneessa toimintaympäristössä. Arvioinnissa tukeudutaan tältä osin työturvallisuuslain 6 luvun yhteisiä työpaikkoja koskeviin säännöksiin.

Yksittäisten työsuojeluvelvoitteiden ja vastuuta rajoittavien tekijöiden tarkastelussa on havaittu, että työnantajan vastuu on ankara, muttei rajoittamaton. Työnantajan on hyvin pitkälle ennakoivaa työsuojelua toteuttavien velvoitteiden kautta pyrittävä estämään työsuojeluriskien syntyminen työnantajan päivittäisissä toiminnoissa, jossa erityisesti tarkkailuvelvoite on katsottu korostuneeksi. Psykososiaalisen työturvallisuuden toteuttamisessa joudutaan puolestaan nojaamaan pitkälti tehokkaaseen ja oikea-aikaiseen reagointiin psykososiaalisiin riskitekijöihin puuttumiseksi, kiinnittäen huomiota erityisesti keinojen oikeasuhtaisuuteen, selvittämisvelvollisuuteen sekä työntekijöiden työsuhdeturvan asettamiin vaatimuksiin.

Yhteisiin työpaikkoihin liittyy erityisiä ongelmakohtia, joista keskeisimmiksi ovat nousseet osin puutteellisesta turvallisuustiedonkulusta ja epäselvästä vastuunjaosta johtuvat turvallisuuden katvealueet. Katvealueiden muodostumisesta johtuvat työturvallisuusrikkomukset ja laiminlyönnit kohdentuvat herkästi pääasiallista määräysvaltaa käyttävän vastuun piiriin siitäkin huolimatta, että epäkohdan syntyminen voidaan katsoa aiheutuneen muun työnantajan laiminlyönneistä. Pääasiallista määräysvaltaa käyttävän vastuu on muihin toimijoihin verrattuna huomattavasti laajempi.