Lasten käsitykset heidän liikkumistaan edistävistä ja rajoittavista tekijöistä: Mikä lappilaisia lapsia motivoi liikkumaan
Ranta, Enni; Somppi, Marianne (2024)
Ranta, Enni
Somppi, Marianne
Lapin yliopisto
2024
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241212102207
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20241212102207
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa lasten liikuntakäyttäytymisen ymmärtämiseksi ja liikunnan lisäämisen keinojen kehittämiseksi. Selvitämme, mikä motivoi lapsia liikkumaan ja onko motivaatio sisäistä vai ulkoista. Näiden löydösten pohjalta ehdotamme toimintamalleja, jotka herättävät lasten kiinnostuksen liikuntaa kohtaan.
Keräsimme tutkimusaineiston etänä kyselylomakkeen avulla, joka sisälsi sekä suljettuja että avoimia kysymyksiä. Analysoimme suljettujen kysymysten vastaukset kuvailevalla tilastoanalyysillä ja avointen kysymysten vastaukset sisällönanalyysillä. Tämän vuoksi tutkimuksemme on kevyt monimenetelmätutkimus.
Tuloksista ilmeni, että liikunnan iloa ja kehityshaluja pidetään yleisesti tärkeimpinä motivaatiotekijöinä, mutta paikallisia eroja on. Sodankylässä ulkoiset kannustimet, kuten palkinnot ja roolimallit, korostuvat, kun taas Kemijärvellä ja Rovaniemellä liikunta liittyy enemmän arkielämän tarpeisiin. Sodankylässä ja Rovaniemellä urheiluseuratoiminta on keskeistä, kun taas Kemissä ja Kemijärvellä suositaan omatoimista liikuntaa ja perheliikuntaa. Vanhemmat tukevat lasten harrastuksia erityisesti kuljettajina ja rahoittajina. Terveyshyödyt ja sosiaaliset suhteet ovat myös merkittäviä motivaation lähteitä. Tulosten mukaan yleisiä harrastuksia, joita harrastettiin jokaisessa tutkimuskunnassa, ovat salibandy, uinti ja jalkapallo, jotka vaativat usein erityistiloja tai joukkueita. Liikunnan mielekkyyden edistämiseksi tulisi panostaa rentoon ja kannustavaan ilmapiiriin, joka mahdollistaa etenemisen omaan tahtiin ja ystävien kanssa liikkumisen.
Mielestämme lasten liikunnan lisäämisessä tulisi jakaa vastuuta vanhemmille, kouluille, järjestöille ja kunnille. Vanhempien osallistumista voitaisiin edistää esimerkiksi järjestämällä lapsiperheille suunnattuja liikunnallisia tapahtumia. Lisäksi liikunnallisuuden ja liikunnan mielekkyyden edistämiseksi voitaisiin hyödyntää tunnekasvatusta, jonka avulla pyrittäisiin vahvistamaan lasten sisäistä motivaatiota. On myös tärkeää tarjota matalan kynnyksen harrastusmahdollisuuksia, jotka huomioivat sekä poikien että tyttöjen mielenkiinnon kohteet tasapuolisesti. Lisäksi lasten harrastusmaksut tulisi pitää kohtuullisina, jotta kaikilla lapsilla olisi mahdollisuus osallistua.
Keräsimme tutkimusaineiston etänä kyselylomakkeen avulla, joka sisälsi sekä suljettuja että avoimia kysymyksiä. Analysoimme suljettujen kysymysten vastaukset kuvailevalla tilastoanalyysillä ja avointen kysymysten vastaukset sisällönanalyysillä. Tämän vuoksi tutkimuksemme on kevyt monimenetelmätutkimus.
Tuloksista ilmeni, että liikunnan iloa ja kehityshaluja pidetään yleisesti tärkeimpinä motivaatiotekijöinä, mutta paikallisia eroja on. Sodankylässä ulkoiset kannustimet, kuten palkinnot ja roolimallit, korostuvat, kun taas Kemijärvellä ja Rovaniemellä liikunta liittyy enemmän arkielämän tarpeisiin. Sodankylässä ja Rovaniemellä urheiluseuratoiminta on keskeistä, kun taas Kemissä ja Kemijärvellä suositaan omatoimista liikuntaa ja perheliikuntaa. Vanhemmat tukevat lasten harrastuksia erityisesti kuljettajina ja rahoittajina. Terveyshyödyt ja sosiaaliset suhteet ovat myös merkittäviä motivaation lähteitä. Tulosten mukaan yleisiä harrastuksia, joita harrastettiin jokaisessa tutkimuskunnassa, ovat salibandy, uinti ja jalkapallo, jotka vaativat usein erityistiloja tai joukkueita. Liikunnan mielekkyyden edistämiseksi tulisi panostaa rentoon ja kannustavaan ilmapiiriin, joka mahdollistaa etenemisen omaan tahtiin ja ystävien kanssa liikkumisen.
Mielestämme lasten liikunnan lisäämisessä tulisi jakaa vastuuta vanhemmille, kouluille, järjestöille ja kunnille. Vanhempien osallistumista voitaisiin edistää esimerkiksi järjestämällä lapsiperheille suunnattuja liikunnallisia tapahtumia. Lisäksi liikunnallisuuden ja liikunnan mielekkyyden edistämiseksi voitaisiin hyödyntää tunnekasvatusta, jonka avulla pyrittäisiin vahvistamaan lasten sisäistä motivaatiota. On myös tärkeää tarjota matalan kynnyksen harrastusmahdollisuuksia, jotka huomioivat sekä poikien että tyttöjen mielenkiinnon kohteet tasapuolisesti. Lisäksi lasten harrastusmaksut tulisi pitää kohtuullisina, jotta kaikilla lapsilla olisi mahdollisuus osallistua.